Uusimmat kommentit

Elämän puitteet on turvattava

Venäjä ajaa Suomea lähemmäs Natoa, vanha pelottelupolitiikka toimii nyt eri suuntaan kuin kylmän sodan aikana.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö muistutti Kultaranta-keskustelujen päätöspuheessa velvollisuudesta ”turvata elämän puitteet”. Se on taloudenpidon, ulkosuhteiden ja turvallisuuspolitiikan tarkoitus. Keskusteluissa ei heiluteltu poliittista leimakirvestä, jaettu väkeä hyviin ja pahoihin, vaan pohdittiin vakavasti turvallisuutta. Toivottavasti keskustelussa laskeudutaan laajemminkin tosielämään, jonka reunaehdot Venäjä muutti.

Etyk ja EU olivat askelia arjen turvallisuuteen, samoin euro ja rauhankumppanuus Naton kanssa. Muutos on syvä: vanha myytti Suomesta yksin jätettynä lännen etuvartiona on nyt muuttumassa. Suomesta on tullut lännen hyvä kumppani, jolla on paljon annettavaa yhteistyössä, kaupassa, kulttuurissa, mutta myös sotilaallisesti. Saammeko olla yhä myös Venäjän kumppani  – se ei riipu vain meistä.

Suomen linja on muuttunut vääjäämättömästi ja lopullisesti. On rakennettu eri tavoin yhteyksiä länteen, mutta perusasetelma ei taidakaan olla aivan uusi. Novgorodin ruhtinas Aleksanteri Nevski veti rajan lännen pyrkimyksille jo 1240-uvulla. Ortodoksikirkon pyhäksi julistama Nevalainen on pysynyt Venäjän sankarina läpi vuosisatojen jopa Stalinin vuosienkin läpi nykyaikaan saakka.

Nevski äänestettiin Venäjän merkittävimmäksi henkilöksi televisiokanava Rossijan äänestyksessä vuonna 2008.

Suomi on pysynyt osana länttä, myös Venäjän autonomisessa suuriruhtinaskunnassa 1809–1917 keisari piti Ruotsin lait voimassa ja vahvisti kansakuntaa.

Suomelle Venäjä on pysyvästi tärkeä naapuri, joka otetaan huomioon. Tämä ei muutu, mutta ei ole estänyt käytännöllistä Suomea ajamasta omia etuja. Jopa ankarat sotakorvaukset Neuvostoliitolle käännettiin voitoksi, kun Suomesta kehittyi ikkuna idästä länteen, sen tavaroihin ja tuotantoon, kylmän sodan ehdoin.

Venäjän ja Suomen yhteinen, vuosisatainen historia osoittaa, että suomalaiset ovat  – kun meitä ei ärsytetä – luotettavia, sanansa pitäviä ja vaarattomia naapureita, joista on enemmän hyötyä kuin haittaa. Käsitys omasta identiteetistä on korkea ja itsepäinen asenne jyrkkä, kuten jo autonomian aikana havaittiin. Suomalaiset saadaan hyvällä pragmaattisiksi kumppaneiksi, ei pahalla. Viime sodat osoittivat, mihin suuntaan naapureiden ei kannata mennä.

Nyt Venäjä ajaa pelotteluilla ja uhkailuilla, ”virka-avullaan”, Suomea Natoon. Sekin sopii yhä useammalle suomalaiselle. Pelottelupolitiikka ei toimi Venäjän toivomalla tavalla. Suomi ei ole enää yksin.

Presidentti Niinistö muistutti Pohjoismaiden yhteistyöstä ja EU-sopimusten puolustusvelvoitteesta: ”On poliittisesti mahdotonta, ettei EU tukisi konfliktiin joutunutta jäsentään.” Velvoite tosin voi osoittautua tyhjemmäksi kuin peruskirjasta puuttuva, mutta käytännössä oman edun takia pitkälle viety talouden yhteisvastuu. Suomen oma etu on rakentaa, laajentaa ja syventää pohjoismaista ja EU-kumppanuutta.

Keskustelussa ei ole enää tabuja, kiellettyjä alueita, kiitos Venäjän. Se muutti pelisäännöt, antoi aihetta ja syytä keskustella Natosta. Perinteet ovat hyviä, mutta vanha laajentumispolitiikka ei toimi enää Venäjälläkään. Pahinta eivät ole lännen sanktiot vaan globaalimarkkinoiden reaktiot. Kannattaako yhteistyöstä rosvojoukkojen kanssa maksaa niin suurta hintaa kuin Venäjä nyt tekee? Vai pitäisikö aloittaa lännen kanssa alusta, yhteistyössä? Se ei ole myöhäistä.

(13.6.2014)