Uusimmat kommentit

Nauru on sananvapauden terävin miekka

Terroristit hyökkäsivät Ranskassa oikeusvaltion ja demokratian ytimeen. Kansanvallan olennaisin vapaus on kansalaisten oikeus vaihtaa hallitsijansa. Se on mahdollista, jos vallitsee sananvapaus. Vain se voi estää korruption, vallan juovuttavan rappion, joka on koodattu jokaiseen ihmisyksilöön riippumatta hänen hurskaista pyrkimyksistään. Kaikkein vaarallisimpia ovat uskontoa hyväksi käyttävät vallan tavoittelijat. Heidän perustelunsa menevät järjen tuolle puolen. Niiden valheellisuus on paljastettava.

Sananvapaus on enemmän kuin perustuslain pykälä, jonka mukaan Suomessakin se on oikeus julkaista ”kenenkään ennalta estämättä”, siis ilman ennakkosensuuria, olipa se poliittista, uskonnollista, hallinnollista, oikeudellista tai omissa aivoissa syntyvää itsesensuuria. Ainoa sananvapautta rajoittava tekijä on yksityisyyden suoja, joka on tehty yksilön turvaksi.

Sananvapauden tarkoitus ei ole kohdella ihmisiä tasa-arvoisesti. Mitä julkisempi henkilö on ja mitä enemmän hän käyttää valtaa, sitä heikompi on hänen yksityisyyden suojansa, sitä kovempaa arvostelua hänen on kestettävä. Vastaavasti heikkoa, syrjäytettyä ja ääntä vailla olevaa ihmistä on suojeltava ja tarvittaessa annettava hänelle ääni, tarjottava tilaa hänen asialleen.

Sananvapaus on rakennettava aina uudelleen, jokaisessa sukupolvessa, sillä se ei periydy yksilölle eikä yhteisölle. Yhteiskunnan työnjaossa median tehtävä on kaivaa esiin kaikkien kannalta merkittäviä asioita, joita piilotellaan ja joista halutaan vaieta. Median tehtävä on paljastaa ja pilkata tekopyhyyttä, vallan väärinkäyttöä, ihmisten nujertamista ja polkemista. Huumori on yksi kaikkein väkevimpiä aseita tässä työssä. Pahantekijät pelkäävät eniten naurettavuutensa paljastamista. Sitä miekkaa ranskalaiset kollegat osasivat käyttää.

Journalistin tehtävänä on suhtautua tiedon lähteisiin kriittisesti, ettei joku ulkopuolinen käytä häntä hyväkseen. Journalisti on lukijansa, kuulijansa, katsojansa asialla – vastuussa vain hänelle, koska hänellä on oikeus tietää ja toimittajalla on velvollisuus kertoa. Myöskään journalistinen ammatillisuus ei periydy. Jokaisen toimiuttajasukupolven on opeteltava se uudelleen ja harjoitettava lähdekritiikkiä, myös tapauskohtaisesti.

Journalistien tehtävä on tuottaa ”ikäviä uutisia”, jotka yhteiskunnan demokraattisessa prosessissa tulevat yhteiselle esityslistalle tietoina korjattavista epäkohdista ja oikeudenloukkauksista. Vain ”hyviä uutisia” kertovasta yhteiskuntajärjestelmästä on karvaita kokemuksia lähihistoriassa, kun lehdistöstä tehtiin puolueen kollektiivinen agitaattori, propagandisti ja organisaattori. Sitä harva haluaa takaisin. Toimittaja on sekä demokratian vahtikoira että oikeusvaltion suojelusenkeli.

Medialla on muitakin tehtäviä, kuten tarinoiden kertominen – se on ikiaikainen ihmisen perustarve ja juuri tarinat synnyttävät yhteisön. Myös uskonnoilla on samantapaisia piirteitä, nekin luovat yhteisöjä ja vahvistavat niiden kiinteyttä. Sosiaalinen media on jo osoittautunut tärkeäksi välineeksi sekä sananvapauden että tarinayhteisöjen kannalta. Suomalaisetkaan eivät enää vaikene kahdella kielellä vaan kommunikoivat keskenään ja yli kaikkien rajojen.

Ranskan muslimijohtajat ovat jo tuominneet hyökkäyksen ilmaisten selkein sanoin, ettei sillä ole mitään tekemistä aidon islamin kanssa. Tämä on tärkeää: terrorismi ei ole osa modernin islamin ”tarinaa”, joka on hyvä sanoma ihmisten keskinäisestä huolenpidosta ja rakkaudesta. Näin muslimijohtajat ovat halunneet alleviivata. Tässä tilanteessa tarvittaisiin ”muslimien paavia”, jolla olisi niin suuri uskonopillinen, dogmaattinen, ja hierarkinen, uskonnon valtarakenteisiin liittyvä auktoriteetti, ettei sitä voitaisi vastustaa. Valitettavasti tällaista hahmoa tai instanssia ei ole olemassa. Kuitenkin myös  yksittäisten ja kansallisten muslimijohtajien lausunnoilla on merkitystä.

Olisi tärkeää, että media antaisi myös aikaa ja tilaa tälle ”toisenlaiselle islamille”, joka ei anna periksi terroristeille. Islam syntyi historiallisesti tuomaan järjestystä Arabian niemimaan kaaokseen. Profeetta Muhammed onnistui siinä. Islamin profeetallisina hahmoina ovat samat henkilöt kuin juutalaisuudessa ja kristinuskossa alkaen Abrahamista. Islamin oppirakennelma pyrkii kesyttämään ihmisluonnon villin hurjuuden samantapaisin keinoin kuin muutkin suuret maailmanuskonnot. Jo sana ”islam” viittaa alistumiseen, jumalallisen totuuden etsimiseen.

Ulkomaan toimittajavuosinani törmäsin Lähi-idässä ja Kaakkois-Aasiassa hurskaisiin muslimeihin, joiden uskonnollinen kilvoitus muistutti paljon kristityn vaellusta. Terrorismi on tämän antiteesi, vastakkainen pyrkimys. Se on uskonnon perusperiaatteen vastaista toimintaa. Terrorismissa toteutuu kirjaimellisesti varoitus ”perkele pukeutuu valkeuden enkeliksi”: tappajat esiintyvät muka jumalallisin valtuuksin. Terrorismi on myös modernin yhteiskunnan ja universaalien arvojen vastaista toimintaa, jota ei voi mitenkään puolustaa.

Miksi terrorismia syntyy ja miksi jotkut haluavat jopa uhrata oman elämänsä itsemurhaiskussa? Ihmisen motiivit ovat aina sekoittuneita. Joskus pelkästään köyhyys ja osattomuus riittää. Terrorismi ruokkii heikon ihmisen tarvetta kuulua voimakkaaseen yhteisöön, tulla osaksi itseään suurempaa tarkoitusta ja toteuttaa historiallista tehtävää. Se on myös yksinkertaisesti väylä harjoittaa pahuutta.

Pyrkimys kuolemattomuuteen on yleisinhimillistä ja se on pukeutunut kaikkien uskontojen piirissä myös väkivaltaan, vaikka aidoimmillaan hyvän tekeminen, ihmisten auttaminen, maailman eheyden puolesta toimiminen, oikeudenmukaisuuden toteuttaminen ovat tarkoitusta, jossa ihmisen elämä saa täyttymyksen.

Uusi teknologia ja internet tekevät maailman entistä läpinäkyvämmäksi. Terroristien ja diktaattoreiden teot paljastuvat myös siellä, minne ei tahdota päästää toimittajia raportoimaan. Nyt surmansa saaneet ranskalaiset kollegat ovat tämän ajan martyyreita. He ovat antaneet kaikkensa ihmisyhteisön ja sen vapauden puolesta. Sananvapauden hinta on raskas.

Nauru on sananvapauden terävin miekka – ja sen terroristit halusivat vaientaa Ranskassa. Siis raikukoon se!

7.1. 2015

Tapani Ruokanen

 

2 kommenttia

  1. Viisas teksti

    Vastaa
  2. Hieno analyysi maailmamme huolestuttavasta tilasta!

    Millainen on tämä maailma missä elämme? Miksi yleensä on väkivaltaa? Miksi on kiusaamista, mikä sekin on väkivallan yksi muoto?

    Ruokanen kysyy: ”Miksi terrorismia syntyy ja miksi jotkut haluavat jopa uhrata oman elämänsä itsemurhaiskussa?”

    Yksi vastaus on narsismi (narsistinen persoonallisuushäiriö, jota ilmenee 2-3 prosentista ihmisistä ja johtajista mahdollisesti jopa 10 prosentilla).

    Olen käsitellyt paljon narsismia työyhteisöissä. Olen myös miettinyt miten narsisimi liittyy kansakuntien johtamiseen niin historiassa kuin nykyäänkin. Myös uskontoihin narsismi liittyy ikävä kyllä hyvin vahvasti. Mikä olisikaan parempi paikka toteuttaa narsistia pyrkimyksiä kuin uskonnollinen yhteisö.

    Karismaattinen totaalinarsisti, jolla ei ole tippaakaan omaatuntoa eikä empatiakykyä voi saada pyrkimyksilleen täydellisen kliimaksin, kun hän onnistuu manipuloimaan toisen ihmiset uhraamaan itsensä ja viattomia sivullisia terroriteossa.

    Millainen on sitten ihminen, joka seuraa tällaista narsistia lopulta pommi vyötäröllään? Ehkä systemaattisen aivopesun uhri? Aivopesun, joka on aloitettu vääristeltyllä uskonnollisella kasvatuksella pienestä pitäen.

    Niin islamissa kuin kristinuskossakin on valtaosa hyvää ja ne tuovat ihmisille valtavasti lohtua ja asetttavat pidikkeitä eläimellisille vieteille – ihminen on kuitenkin pohjimmiltaan peto. Ikävä kyllä uutiskynnyksen ylittää tällaiset järjettömät väärinkäytökset.

    Kiitos, Tapani, hienosta kirjoituksesta!

    T. Toni, johtamisaktivisti

    Vastaa