Uusimmat kommentit

Nuorisoon kannattaa panostaa

Nuorisotakuu on entisen hallituksen idealistinen kärkihanke syrjäytymisen pysäyttämiseksi. Ajatus on yhä hyvä.

Tarkoituksena oli vuosi sitten saada nopeita tuloksia nuorten tilanteen parantamiseksi: ketään ei jätetä yksin, työ, koulutus tai kuntoutus taataan jokaiselle. Julkinen sektori tukee yritysten saamista mukaan. Kansallisena tavoitteena on kasvattaa nuorista ammattilaisia, jotka elättävät itsensä hyödyllistä työtä tehden ja veroja maksaen.

Erinomaista ideaa ei kannata hylätä vieläkään. Jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja vastavalmistuneelle alle 30-vuotiaalle luvataan paikka kolmen kuukauden sisällä. Työn ja koulun ulkopuolelle tippuminen maksaa yhteiskunnalle, mutta ennen muuta nuorelle itselleen.

Vuoden jälkeen tulokset ovat vaatimattomia. Alle 25-vuotiaita työttömiä on enemmän kuin vuosi sitten, lähes 40 000, ja heidän työttömyysasteensa on noussut 26 prosenttiin. Lähes 60 000 alle 24-vuotiasta on järjestelmän ulkopuolella – osa huvikseen välivuotta viettämässä, mutta kaksi kolmesta työttöminä.

Nuorisotakuuta ei silti kannata vielä tuomita epäonnistuneeksi kokeiluksi. Siihen liittyvä etsivä nuorisotyö on tavoittanut syrjään luisuvia lähes 30 000. Näyttää siltä, ettei pelkkä työpaikan osoittaminen riitäkään, vaan tarvitaan yksilöllisempää kannustusta ja ohjausta. Hakuprosessit ovat liian umpimähkäisiä.

Nuorille ei pidä maksaa kotisohvalle jäämisestä, vaan yrittävää tulee kannustaa myös taloudellisesti. Työttömyysturva ei ole eläke. Useimmissa kunnissa on työpajoja, ja ne ovat keränneet kiitosta nuorilta.Moni nuori ei tiedä koulun jälkeen, mitä itse asiassa tahtoisi – tai sitten haaveet ovat epärealistisia.

Juuri työpaja voi tarjota oven oikeaan työelämään ja sitä kautta vähitellen myös haaveitten muuttamiseen todeksi oman työnteon avulla. TE-toimistoilla on tärkeä rooli alkuun pääsemisessä. Nuori ei voi tuntea byrokratiaa, hän tarvitsee koulutus-, harjoittelu- ja työpaikan. Viranomainen auttaa juuri siihen.

Nuorisotakuu on parhaimmillaan juuri auttaessaan käytännössä tekemisen alkuun – ei taitavaksi byrokratian etujen käyttäjäksi. Myös nuoria palkkaavia yrittäjiä täytyy rohkaista: vuosiksi 2014–2016 luvattu työssäoppimis- ja oppisopimusuudistus onnistuu vain, jos sen kustannuksia ei oteta yksin työnantajalta.

Nuorten työpanos on aluksi heiveröinen. Edunvalvoja ei voi edellyttää yritykseltä automaattista normikorvausta aloittelijalle. Nuoren etu on hänen auttamisensa alkuun. Siinä tarvitaan joustavuutta ja mielikuvitusta kaikilta. Yrittäjien ja ylipäänsä työnantajan nihkeyden ymmärtää, jos harjoittelijan palkkaamisen hintana saa orjatyövoiman käyttäjän maineen ja kehnon työpanoksen. Työntantajan saama 700 euron korvaus ”sanssikorttilaiselta” on myös ymmärrettävä oikein: sen tarkoitus on olla nuorisotakuu työn saamiseksi. Saadut kokemukset kertovat ennakkoluuloista työnantajapuolella. Asenteita on varaa kehittää.

Ammattikoulun arvostus on noussut: rehellinen työ ymmärretään yhä useammin arvokkaaksi riippumatta siitä, mitä se on. Kehitysvaraa on, sillä ajattelu – nuorista riippumatta – on jo pitkään lähtenyt siitä, millaisia oikeuksia itse kullakin on eikä siitä, miten kantaisin korteni kekoon omaksi ja yhteiseksi hyväksi.

Nuorta auttavien ammattilaisten yhteistoiminnassa on myös kehittämisvaraa. Nuoren itsenäistymiseen liittyvät myös asumisen ongelmat: alkuun pääseminen opiskelussa ja työssä edellyttää sitä, että on ihan oikea oma koti. Nuorisotakuuta tuleekin laajentaa rakentamalla vuokra-asuntoja nuorille.

(4.7.2014)