Uusimmat kommentit

Venäjän arvojen sortuminen on pettymys

Ukrainan kriisi osoittaa, ettei Venäjä seuraa samoja arvoja kuin länsi. Sen tosiasian kanssa on opittava elämään.

Venäjän irrottautuminen kansainvälisistä pelisäännöistä oli odottamaton, tyrmäävä isku ja sai EU:n ja USA:n käyttämään pakotteita, joilla paheksutaan sopimusten rikkomista ja poikkeamista yhteisistä arvoista – jos niitä nyt oli. Venäjän johto on viestittänyt jo jonkin aikaa, että sen arvot poikkeavat lännestä, jonka on totuttauduttava taas ajatukseen erilaisista maailmankatsomuksista.

Pettymys on erityisen suuri, koska länsi odotti Venäjästä liittolaista yhteisten arvojen toteuttamisessa. Sitä prosessia on käytävä myös Afrikan, Kiinan ja muun Aasian sekä muslimimaiden kanssa: ne eivät seuraa universaaleja arvoja demokratiasta, oikeusvaltiosta, ihmisoikeuksista ja vapaudesta. Nyt Venäjä irrottautui näistä Ukrainassa. Arvojen kehitys taantuu, maailma ottaa askeleen väkivaltaan, menneisyyteen.

Kommunismin romahdus sai länsimaat luulemaan, että liberaalit arvot ovat voittaneet, edessä on ”historian loppu”: on syntymässä yhteinen käsitys hyvästä, tavoiteltavista arvoista. Keski-Euroopan maat palautuivatkin nopeasti läntisten kulttuuriensa lähtökohtiin, ja kehitys saattoi jatkua oikeusvaltion ja liberaalin demokratian rakentamisessa – hyvin tuloksin.

Venäjä näytti omaksuvan samat arvot ja pyrkimykset kansainvälisissä järjestelmissä ja tavoittelevan ihmisoikeuksia lännen tapaan. Se näyttääkin olleen vain välivaihe: Venäjä on palannut suurvaltahaaveisiin. Ideologia rakennetaan nyt nationalismista, kapitalismista, ortodoksisuudesta, yksinvaltiudesta ja imperialismista, Venäjän arvoista ennen bolševismia.

Läntisiksi sanotut vapauden arvot ovat itse asiassa YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa, Etykissä ja useissa kansainvälisissä sopimuksissa ilmaistuja käsityksiä ihmisen hyvästä – niiden uskotaan olevan universaaleja, kaikkia koskevia ja yhteisiä tavoitteita, vaikka niiden toteuttaminen on vaikeaa, myös länsimaissa. Nyt länneltä puuttuu Venäjän kumppanuus tässä työssä.

Euroopan ja Yhdysvaltojen yksimielisyys on myönteinen pilkahdus: se kertoo, etteivät ne halua luopua siitä, minkä kansakunnat kokevat oikeaksi. Kansakuntien itsemääräämisoikeuden loukkaamista ei voida hyväksyä, Ukrainan on saatava päättää itse tiestään.

Kauppa ja talouden yhdentyminen ovat varmoja keinoja rauhan rakentamisessa: kun edut yhdentyvät, väkivaltainen käyttäytyminen muuttuu tarkoituksettomaksi ja vahingolliseksi. Siksi kaupan edistäminen on rauhantyötä. Venäjän irrottautuminen yhteisestä arvomaailmasta on kova isku, mutta sen jälkeenkin on katsottava yhteistyön edellytyksiä, joita yhä on, tärkeimpänä valtioiden oma etu.

On käytävä itsekriittinen pohdiskelu, annettiinko Venäjälle riittävästi tilaa sen omien näkemysten esille tuomiseen. Neuvostoliiton romahdus oli turhauttava kokemus, eikä Venäjä ole saanut sen jälkeen riittävästi kaipaamaansa tunnustusta ja kansainvälistymisen etuja. Universaalien arvojen ja niiden mukaisten käytäntöjen rakentaminen on yhteistyötä, ei sanelua. Tähän työhön Venäjää on kutsuttava taas mukaan.

Lännellä ja Venäjällä on kaupallisten intressien lisäksi myös yhteisiä poliittisia etuja Lähi-idän rauhoittamisessa ja terrorismin kitkemisessä. Ensin on löydettävä tie ulos Ukrainan kriisistä, joka laajetessaan voi vahingoittaa Venäjän, Euroopan ja Yhdysvaltain etuja vakavalla tavalla. Ulospääsyä tästä voi etsiä vain kunnioittamalla ukrainalaisten oikeutta päättää itse omasta tulevaisuudestaan vaaleissa 25. toukokuuta.

(9.5.2014)