Uusimmat kommentit

Mikä mättää Suomessa?

Puolueet alkavat muistuttaa toisiaan, vanhat jaot vasemmistoon ja oikeistoon ovat hajoamassa, uutta syntyy. Yhteiskunta ei ole valmis. Maan hallitus on sivuuttanut puolivälin ja moni sen ohjelmaan kirjattu uudistus on yhä tekemättä. Mikä mättää? Miksi hallitus ei saa aikaan paljonkaan hyvistä aikeista huolimatta? Puhutaan kykenemättömyydestä ja johtajuuden puutteesta.

Sitran yliasiamies Mikko Kosonen, 56, on miettinyt kysymystä – ja löytänyt siihen vastauksen. Se on yllättävä. Hän ei syytä työmarkkinaosapuolia, ei puolueita, ei ministereitä, ei heidän nuoruuttaan eikä sikspäkin laajaa pohjaa.

”Hallituksen toimintatavat ja rakenteet ovat menneisyydestä. Maailman muutos kiihtyy ja päätöksenteko on entistä vaativampaa. Teollisen aikakauden rakenteet ja ajatusmallit eivät kerta kaikkiaan toimi enää. On luotava uudet toimintatavat – ja se on mahdollista”, Kosonen sanoo.

Hänen mielestään pieni, hyvin koulutettu ja tehokas Suomi voisi olla hyvä esimerkki maailmalle, miten politiikkaa hoidetaan muuttuvissa oloissa. Mutta se ei ole nyt esimerkki. Päinvastoin.

”Suomi toimii lyhytnäköisesti ja jäykästi. Isoin ongelma on strategisen ketteryyden puute. Maan voimavarat on jaettu teollisena aikana toimineen mallin mukaisesti erillisiin siiloihin. Kokonaisnäkemys puuttuu, kukin valvoo vain omaa etuaan, ettei joutuisi luopumaan mistään. ”

Ministerit avustajineen kyttäävät toisiaan, pääministerin mahdollisuudet johtaa hallitusta tiiminä on tukahdutettu. Kuka päästi asiat tälle tolalle? Ei kukaan.

Kososen mukaan päätöksentekoa ohjaavat vanhat rakenteet – eivät yhteiset tavoitteet eivätkä ongelmiin räätälöidyt ratkaisut. Myös ministerit pääministeriä myöten ovat rakenteiden panttivankeina. Ongelma ei todennäköisesti voi ratketa enää tällä hallituskaudella, mutta muutos on silti käynnistettävä heti.
Kosonen korostaa, ettei hän haluaisi haukkua hallitusta, jonka kimpussa media ja oppositio on päivittäin.

Hallitus ei ole välttämättä huono, mutta keskeiset tavoitteet ovat jääneet saavuttamatta. Pahasti.
Suomi velkaantuu edelleen, työttömyys kasvaa, kuntakartan uudelleen rakentaminen on yhtä tervanjuontia, sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) uudistukseen ei oikein kukaan jaksa enää uskoa. Vaikeuksien luetteloa on helppo jatkaa, nuorten syrjäytymisestä vanhusten unohtamiseen.

”Oli virhe sitoa kunta- ja soteuudistuksen teemat toisiinsa jo hallitusohjelmassa. Olisi pitänyt jättää tilaa useille vaihtoehdoille. Rakennekeskustelu hukuttaa soten varsinaiset ongelmat, joita ovat eriarvoisuuden lisääntyminen ja julkisen perusterveydenhoidon rapautuminen. Lähdettiin paikkaaman aikansa elänyttä järjestelmää. kun olisi pitänyt luoda seuraavan sukupolven toimintamalli”, Kosonen sanoo.

Julkinen sektori velkaantuu, kestävyysvaje kasvaa. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus karkaa käsistä.
Uudesta teknologiasta piti tulla ratkaisu, mutta se on levinnyt käsistä kuin jokisen eväät tuhansiksi erilaisiksi järjestelmiksi pitkin kuntia ja hallintoa – tosin poikkeuksiakin on, kuten verotuksen ja autojen katsastuksen uudistus.

”Hyvää esimerkkiä onnistumisesta on haettava lahden takaa Virosta, missä ICT-järjestelmän rakentaminen onnistui”, Kosonen sanoo. Sieltä suomalaisia on kutsuttu auttamaan Madis Tiit, joka on luonut Viron terveydenhuollon kansallisen tietojärjestelmän.

Suomessa on Kososen mukaan jo merkkejä uudesta ajattelutavasta. Tuoreimpana esimerkkinä tasavallan presidentti Sauli Niinistön avaus ulkopoliittiseen keskusteluun Kultarannassa.

”Paikalleen jämähtänyttä asiaa kyettiinkin tarkastelemaan yhtäkkiä aivan uudella tavalla – ja yhdessä.”
Kosonen lainaa liike-elämästä termin ”strateginen konsernijohtaminen”, jota pitäisi soveltaa nyt valtion johtamiseen. Sen soveltamisesta on jo esimerkkejä Suomessa.

Koneen toimitusjohtajan Matti Alahuhdan vetämä Team Finland –työryhmä loi uusia ideoita hallintoon: valtioneuvoston kanslian alainen ohjausryhmä luo strategian ja puitteet yhteistyöhön, johon eri hallinnonalat tulevat mukaan yli siilorajojen. Strategiaa ja toimintaa päivitetään tarpeen mukaan.

Pekka Ala-Pietilän ICT 2015 –työryhmä sitoutti puoluejohtajat yli hallituskausien ulottuvaan kymmenen vuoden kehitysohjelmaan. ICT 2015 sai myös poikki yhteiskunnan ulottuvan seurantaryhmän valtioneuvoston kansliaan. Se seuraa ohjelman etenemistä ja raportoi talouspoliittiselle ministerivaliokunnalle.

Yksi esimerkki uudesta ajattelusta on Turvallisuuskomitea. Puheenjohtaja on puolustusministeriön kansliapäällikkö Arto Räty, joka kantaa roolissaan vastuuta koko Suomesta, ei vain omasta ministeriöstään.

”Kaikkea ei siis tarvitse raportoida valtioneuvoston kanslialle. Hallitus voisi luoda samaan tapaan yhteisiä teemoja, jotka annettaisiin jonkun ministerin vastuulle – muut ministeriöt virkakuntineen tuovat teemaan oman asiantuntemuksensa ja voimavaransa”, Kosonen sanoo.

Kosonen peräänkuuluttaa keskustelua, millaisen Suomen eri puolueet haluavat tulevaisuudessa sekä millaisia kehityshankkeita ja teemoja ne ehdottavat visionsa toteuttamiseksi. ”Esimerkiksi, voisiko Suomi pienenä, hyvinkoulutettuna, luonnonvaroiltaan rikkaana ja yhteistyökykyisenä maana menestyä kestävän hyvinvoinnin edelläkävijänä maailmanlaajuisesti. Voisimme luoda kehityslaboratorion, jossa yhdistetään ihmislähtöisyys ja kestävä kehitys. Tämä on vain yksi esimerkki.”

Kosonen toivoisi puolueilta ideoita esimerkiksi ennakoivaan terveydenhoitoon – yhdistettynä uuden teknologian sovellutuksiin. Samoin syrjäytyneiden ja ikäihmisten työllistämiseen.

”Olen alkanut pohtia vakavasti Osmo Soininvaaran kansalaispalkka-aloitetta. Olisiko tosiaan romutettava koko vanha sosiaaliturvajärjestelmä, jonka vangeiksi ihmiset jäävät ja alettava maksaa jokaiselle peruskorvaus, jonka päälle sitten voisi tehdä vapaasti töistä pelkäämättä etujen menetystä?” Kosonen pohtii.

Puolueilta hän toivoo käytännön ehdotuksia terveydenhoidon eriarvoisuutta ja julkisen terveydenhoidon rapautumista vastaan. ”Ehdotusten pitäisi mennä yhtä syvälle kuin Sitran esittämässä mallissa, joka ratkaisee konkreettisesti puutteet. Muitakin vaihtoehtoja varmasti on. Ne pitäisi nyt kehittää ja lyödä pöytään.”

Energia on suuri yhteiskunnallinen kysymys – omavaraisuuden parantaminen tavoite. Miten luodaan suljettuja materiaalikiertoja tai pienimuotoista energian tuotantoa. Vihreän kasvun synnyttäminen voisi olla tulevaisuuden ”nokia”.

Miten siis uudistetaan politiikkaa, kun vallitsee merkillinen paradoksi, näennäinen vastakohta: pääministerin valta on viime vuosina kasvanut ratkaisevasti, mutta hallitusten toiminta heikkenee siitä huolimatta. Mistä on kyse?

”Tasavallan presidentiltä on siirretty valtaa pääministerille, jolta kuitenkin puuttuvat johtamisen työkalut. Edes hallituksen iltakoulu ei enää toimi – siellä kyettiin ennen sopimaan yhteisesti tavoitteista ja strategioista, joita ryhdyttiin ajamaan. ” Kosonen sanoo, että nyt pääministeri on kuin toimitusministeriön johtaja – eikä se riipu henkilöstä. Pääministerin toimisto on erittäin heikko, kykenemätön koordinoimaan, tekemään selvityksiä tai ajamaan asioita.

”Tarvitaan tehokas pääministerin toimisto, strateginen yksikkö, jolla on kokonaisvastuu prosessista ja kyky jakaa voimavaroja joustavasti yli ministeriöiden. Hallituksessa on sitouduttava kollektiivisesti tavoitteisiin – ja otettava isoissa asioissa oppositio mukaan.”

Kosonen jakaa uuden johtamisen kolmeen lohkoon, hiukan liike-elämän tapaan. Hallituksen johdon yhtenäisyys syntyy hallitusohjelmaan kirjatuista yhteisistä tavoitteista ja sopimuksista. Strateginen herkkyys ja ketteryys on kykyä reagoida maailman muutoksiin nopeasti – esimerkkinä eurokriisi. Resurssien jousto merkitsee varojen ja ihmisten siirtoja sen mukaan, mitä teemoja painotetaan.

”Suomen edessä on lähes pelkästään viheliäisiä ongelmia (wicked problems). Niiden ratkaiseminen edellyttää strategista konsernijohtamista. Kunkin ongelman ratkaisun lähtökohtana ovat asiantuntijoiden laatimat vaihtoehdot, joista pitää keskustella laajapohjaisesti. Näin ongelmaan syntyy strateginen näkemys. Kansa valitsee voittajavisiot ja niiden teemat, joista syntyy hallitusohjelma”, Kosonen kuvailee.

Hän toivoo tiukasti sitovan ja yksityiskohtaisen hallitusohjelman tilalle lyhyttä paperia, jossa on kuvailtu kansakunnan kannalta keskeiset avainteemat, joita aletaan käsitellä konserninjohtamisen keinoin eli asetetaan yhteiset Suomen tavoitteet. Valtioneuvoston kanslia seuraa niiden etenemistä.

”Hallitusohjelmassa sovitaan heti teemojen vaatimista resursseista, rahasta ja ihmisistä. Ministeriöt velvoitetaan tarjoamaan osaamistaan ja voimavarojaan yhteisesti hyväksyttyjen strategisten teemojen toteuttamiseksi”, Kosonen sanoo.

Entä millainen aikataulu uudistuksen toteuttamiselle on asetettava?

”Olisi hienoa, jos jo seuraavissa vaaleissa puolueet visioisivat hieman sitä, miten Suomea johdetaan jatkossa – eli miten ne kehittäisivät konsernijohtamista. Hallituksen on saatava paremmat välineet käyttöönsä – ei tällä koneella kukaan pysty saamaan aikaan kunnon tuloksia.”

 

SITRA IDEOI UUTTA POLITIIKKAA

Sitra oli mukana 1990-luvun laman ratkaisutalkoissa, jolloin luotiin Suomen menestystarina globalisaation eli maapalloistumisen, uuden ICT-teknologian eli Nokian ja sen alihankkijoiden sekä voimakkaan tutkimus- ja kehityspanostuksen avulla.
Sitran talouspolitiikan johtamiskurssit kokosivat yhteiskunnan eri toimijoita yritysmaailmasta politiikkaan ja järjestöistä mediaan yhteisiin seminaareihin. Tämä toiminta on jälleen käynnistetty. Samoin luotiin tulevaisuuden skenaarioita ja pohdintaa, millaisin edellytyksin tietyt tulevaisuuden kehitysvaihtoehdot voivat toteutua.
Kauppatieteen tohtori Mikko Kosonen, 57, aloitti tänä vuonna uuden viisivuotiskauden (??) Sitran yliasiamiehenä. Ennen Sitraa hän toimi kolmetoista vuotta Nokialla, viimeksi johdon neuvonantajana ja sitä ennen konsernin strategia- ja tietohallintojohtajana.
Uusia johtamisideoita on kokeiltu maailmalla onnistuneesti . Esimerkiksi Israelissa ja Isossa Britanniassa toimii hallituksessa vahva strateginen prosessi. Skotlannissa puhutaan ilmiöpohjaisesta hallinnosta: pääteemat etsitään ensin ja hallinto organisoidaan sen mukaan.
Kososen mallin mukaan voitaisiin perustaa vaikka oma ministeri tietyn ongelman ympärille, esimerkiksi ”nuorten syrjäytymisen ministeri”. Skotlanti on toteuttanut tällaista mallia.
Poliittinen prosessi muuttuisi Kososen mallin toteutuessa. Puolueet miettisivät niille tärkeitä teemoja, megatrendejä, visioita ja faktoja. Sellaisia voisivat olla esimerkiksi Suomen geopoliittinen asema, väestön vanheneminen, luonnonvarat, suuret muutokset – Kososen esimerkkinä on Koillisväylän avautuminen.
Vanhojen ideologisten asetelmien sijasta puolueet joutuisivat miettimään, millaisia arvopohjaisia ratkaisuja ne tarjoavat eduskuntavaaleissa kansan valittavaksi. Puolue voisi keskittyä esimerkiksi viiteen keskeiseen teemaan, joita se sitoutuisi ajamaan, jos pääsisi hallitukseen. Uusi hallitus loisi ministeriöt sen mukaan, mitkä isot teemat voittivat vaalit.
Puolueet valitsisivat arvojensa ja aatteidensa mukaan suuria teemoja – erot näkyisivät. Sitran malli ei muuttaisi esimerkiksi suhtautumista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan tai hyvinvointivaltioon, jota eri puolueet painottavat eri tavoin. Edunvalvonnan sijasta asiantuntijuus korostuisi.
Kyse on siitä, että hallinnon vanhaa konetta alettaisiin käyttää uudella tavalla. Teemoille annettaisiin myös toteuttamisaikataulut. Pääministeri olisi hallituksen vetäjänä ”prosessin omistaja”, mutta sisältö rakentuisi laajapohjaisesti.
Nykyajan teknologia tarjoaa mahdollisuudet rakentaa uudella tavalla yksilöllisiä ratkaisuja kansalaisten tarpeisiin – ongelmatkin ovat eriytyneet, kun hyvinvointiyhteiskunnassa ei ole kyse enää ”luokkataistelusta”. Nykyinen rakenne vain estää yksilöllisen räätälöinnin.
Sitra pohtii jälleen kansakunnan strategiaa: mitkä ovat ne tärkeät asiat, joilla Suomi selviää eteenpäin?