Uusimmat kommentit

Miksi Suomi ei toimi – Sitran Mikko Kosonen haluaa uudistaa politiikan

Uusi malli Suomelle

Sitran yliasiamies Mikko Kosonen avasi heinäkuussa 2013 Suomen Kuvalehden haastattelussa keskustelun, miksi Suomi ei toimi ja miksi hallitus ei saa aikaan paljonkaan hyvistä aikeista huolimatta (26.7.2013 SK 30/2013). Isoin ongelma on hänen mukaansa strategisen ketteryyden puute.

Kokonaisnäkemys puuttuu, kukin valvoo vain omaa etuaan, ettei joutuisi luopumaan mistään. Ministerit kyttäävät toisiaan, pääministerin mahdollisuudet johtaa hallitusta tiiminä on tukahdutettu, koska päätöksentekoa ohjaavat vanhat rakenteet eivätkä ongelmiin räätälöidyt ratkaisut. Ministerit ovat panttivankeina, pääministeriä myöten. Panin muistiin Kososen näkemyksiä näin (lyhennetty):

Hallituksen päätöksenteko on jumissa, mutta uudesta ajattelusta on jo merkkejä. Puolueet alkavat muistuttaa toisiaan, vanhat jaot vasemmistoon ja oikeistoon ovat hajoamassa, uutta syntyy. Maan hallitus on sivuuttanut puolivälin ja moni sen ohjelmaan kirjattu uudistus on yhä tekemättä. Mikä mättää? Miksi hallitus ei saa aikaan paljonkaan hyvistä aikeista huolimatta? Puhutaan kykenemättömyydestä ja johtajuuden puutteesta.

Sitran yliasiamies Mikko Kosonen, 56, on miettinyt kysymystä – ja löytänyt siihen vastauksen. Se on yllättävä. Hän ei syytä työmarkkinaosapuolia, ei puolueita, ei ministereitä, ei heidän nuoruuttaan eikä sikspäkin laajaa pohjaa.

”Hallituksen toimintatavat ja rakenteet ovat menneisyydestä”, Kosonen sanoo. ”Maailman muutos kiihtyy ja päätöksenteko on entistä vaativampaa. Teolliksen aikakauden rakenteeet ja ajatusmallit eivät kerta kaikkiaan toimi enää. On luotava uudet toimintatavat ja se on mahdollista.”

Hänen mielestään pieni, hyvin koulutettu ja tehokas Suomi voisi olla hyvä esimerkki maailmalle siitä, miten politiikkaa hoidetaan muuttuvissa oloissa. Mutta se ei ole nyt esimerkki. Päinvastoin.

”Suomi toimii lyhytnäköisesti ja jäykästi. Isoin ongelma on strategisen ketteryyden puute. Maan voimavarat on jaettu teollisena aikana toimineen mallin mukaisesti erillisiin siiloihin. Kokonaisnäkemys puuttuu, kukin valvoo omaa etuaan, ettei joutuisi luopumaan mistään. ”

Ministerit avustajineen kyttäävät toisiaan, pääministerin mahdollisuudet johtaa hallitusta tiiminä on tukahdutettu. Kuka päästi asiat tälle tolalle? Ei kukaan.

Kososen mukaan päätöksentekoa ohjaavat vanhat rakenteet – eivät yhteiset tavoitteet eivätkä ongelmiin räätälöidyt ratkaisut. Myös ministerit pääministeriä myöten ovat rakenteiden panttivankeina. Ongelma ei todennäköisesti voi ratketa enää tällä hallituskaudella, mutta muutos on silti käynnistettävä heti.

Kosonen korostaa, ettei hän haluaisi haukkua hallitusta, jonka kimpussa media ja oppositio ovat päivittäin. Hallitus ei ole välttämättä huono, mutta keskeiset tavoitteet ovat jäänbeet saavuttamatta. Pahasti.

Suomi velkaantuu edelleen, työttömyys kasvaa, kuntakartan uudellenrakentaminen on yhtä tervanjuontia, sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) uudistukseen ei oikein kukaan jaksa enää uskoa. Vaikeuksien luetteloa on helppo jatkaa, nuorten syrjäytymisestä vanhusten unohtamiseen.

”Oli virhe sitoa kunta- ja soteuudistuksen teemat toisiinsa jo hallitusohjelmassa”, Kosonen sanoo. ”Olisi pitänyt jättää tilaa useille vaihtoehdoille. Rakennekeskustelu tukahduttaa soten varsinaiset ongelomat, joita ovat eriarvoisuuden lisääntyminen ja julkisen perusterveydenhoidon rapautuminen. Lähdettiin paikkaamaan aikansa elänyttä järjestelmää, kun olisi pitänyt luoda seuraavan sukupolven toimintamalli.”

Julkinen sektori velkaantuu, kestävyysvaje kasvaa. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus karkaa käsistä.

Uudesta teknologiasta piti tulla ratkaisu, mutta se on levinnyt käsistä kuin jokisen eväät tuhansiksi erilaisiksi järjestelmiksi poitkin kuntia ja hallintoa – tosin poikkeuksiakin on, kuten verotuksen ja autojen katsastuksen uudistus.

”Hyvää esimerkkiä onnistumisesta on haettava lahden takaa Virosta, missä ICT-järjestelmän rakentaminen onnistui”, Kosonen sanoo, Sieltä suomalaisia on kutsuttu auttamaan Madis Tiik, joka on luonut Viron terveydenhuollon kansallisen tietojärjestelmän.

Suomessa on Kososen mukaan jo merkkejä uudesta ajattelutavasta ….Kosonen lainaa liike-elämästä termin ”strateginen konsernijohtaminen”, jota pitäisi soveltaa nyt valtion johtamiseen. Sen soveltamisesta on jo esimerkkejä Suomesta.

Koneen toimitusjohtajan Matti Alahuhdan vetämä Team Finland -työryhmä loi uusia ideoita hallintoon: valtioneuvoston kanslian alainen ohjausryhmä luo strategian ja puitteet yhteistyöhön, johon eri hallinnonalat tulevat mukaan yli siilorajojen.

Pekka Ala-Pietilän ICT 2015 -työryhmä sitoutti puoluejohtajat yli hallituskausien ulottuvaan seurantaryhmään valtioneuvoston kansliaan. Se seuraa ohjelman etenemistä ja raportoi talouspoliittiselle ministerivaliokunnalle…

Kosonen peräänkuuluttaa keskustelua siitä, millaisen Suomen eri puolueet haluavat tulevaisuudessa sekä millaisia kehityshankkeita ja teemoja ne ehdottavat visionsa toteuttamiseksi.

”Voisiko Suomi pienenä, hyvin koulutettuna, luonnonvaroiltaan rikkaana ja yhteistyöklykyisenä maana menestyä kestävän hyvinvoinnin edelläkävijänä maailmanlaajuisesti. Voisimme luoda kehityslaboratorion, jossa yhdistetään ihmislähtöisyys ja kestävä kehitys. Tämä on vain yksi esimerkki.”

Kosonen toivoisi puolueilta ideoita esimerkiksi ennakoivaan terveydenhoitoon – yhdistettynä uuden teknologian sovellutuksiin. Samoin syrjäytyneiden ja ikäihmisten työllistämiseen.

”Olen alkanut pohtia vakavasti Osmo Soininvaaran kansalaispalkka-aloitetta. Olisiko tosiaan romutettava koko vanha sosiaaliturvajärjestelmä, jonka vangeiksi ihmiset jäävät ja alettava maksaa jokaiselle peruskorvaus, jonka päälle sitten voisi tehdä vapaasti töitä pelkäämättä etujen menetystä?

—–

Kirjoitin tuolloin, että maan hallituksessa on vahvoja, nuoria johtajia ja laaja pohja, mutta asiat eivät edisty. Tarvitaan politiikan uudistus. Pääministerin ja samalla maan hallituksen valtaa on viime vuosina lisätty uudistamalla perustuslakia ja ottamalla valtaoikeuksia tasavallan presidentiltä. Siitä huolimatta hallituksilla on vaikeuksia saada läpi tarpeellisia uudistusohjelmia, vaikka niistä oltaisiin hallituksen sisällä ja laajemminkin yksimielisiä.

On etsittävä uutta toimintamallia, politiikan reformaatiota. Hallitusohjelman pitää olla lyhyt julistuksenomainen paperi: keskeiset avainteemat Sitran ehdotuksen mukaan. Pääministerin kanslialle pitäisi antaa vahva rooli Suomi-vision kehittämisessä ja valtion johtamisessa konsernin tapaan, kuten Kosonen ehdottaa.

Suomi selviytyi 1990-luvun kriisistä käyttämällä tehokkaasti maapalloistumisen eli globalisaation mahdollisuuksia, uutta viestintäteknologiaa sekä tutkimusta ja kehitystä. Metsäteollisuuden rinnalle kehittyi uusia viennin peruspilareita, jotka nyt horjuvat. Tarvitaan taas piristysruisketta – voisiko se olla nyt poliittisen toimeenpanon ja johtamisen uudistus? Uusi teknologia tarjoaa mahdollisuudet rakentaa uudella tavalla yksilöllisiä ratkaisuja kansalaisten tarpeisiin.

Puolueet muistuttavat toisiaan, kaikki puolustavat samantapaisia asioita – ylätasolla. Uudistus, reformaatio lähtee käytännön tasolta. Suuret sanat hyvinvoinnista on muutettava käytännön pieniksi teoiksi ja toimiviksi ohjelmiksi. Kukin puolue voi korostaa arvojensa mukaan lähtökohtiaan ja ratkaisumallejaan. Kosonen hahmotteli uutta toimintamallia, liike-elämästä tuttua konserninjohtamista, jota pitäisi nyt soveltaa valtion johtamiseen. Valtioneuvoston kanslian ohjausryhmä loisi strategian ja puitteet yhteistyöhön eri hallinnonalojen kesken.

Yhteiset teemat annettaisiin jonkun ministerin vastuulle, kukin ministeriö toisi oman asiantuntemuksensa ja voimavaransa teemaan. Kosonen pohti uuden teknologian soveltamista terveydenhoitoon sekä syrjäytyneiden ja ikäihmisten työllistämiseen. Samoin kansalaispalkkaa, joka kiorvaisi vanhan sosiaaliturvan – ja vapauttaisi ihmiset tekemään töitä pelkäämättä etujen menetystä. Kosonen toivoi, että vaaleissa 2015 jo visioitaisiin, miten Suomea johdetaan tulevaisuudessa uusin keinoin.

Vastuunkanto päätöksistä on heikentynyt, kun hallinto puuhailee projektejaan erillisissä ”siiloissaan”, kuten Kosonen kuvailee. Tarvitaan uudistuksia, joihin koko maa sitoutuu, yli hallituskausien ja ministeriöiden. Hallitusohjelmasta on tullut pakkopaita: se ei sopeudu ympäristön nopeisiin muutoksiin, joissa strateginen ketteryys ratkaisee. Tästä on puhunut myös ministeri Jan Vapaavuori (kok).

Myös ammattiyhdistysliikkeessä on valitettu sitä, ettei asioista voida enää sopia yhdessä. Yhteinen näkemys tilanteesta voi syntyä, mutta ratkaisuja ei hahmoteta päättäjien yhteisvoimin ja -toimin. Ministerit puuhaavat avustajineen kuin edunvalvojat, pääministerin mahdollisuus johtaa koko orkesteria on heikko.

Esimerkki epäonnistumisesta ovat hallituksen kunta- ja soteuudistus, joita ei tehty kuntalaisten, asiakkaitten tarpeisiin, vaan vanhentuneen hallintohimmelin ennalta naulattuihin teorioihin. Lähestymistavan olisi pitänyt olla käytännöllinen, rohkeasti teknologiaa sekä yksityistä ja julkista palvelutoimintaa yhdistävä.

Suomen tulevaisuuden uhat ovat selvillä eikä niistä ole suurta erimielisyyttä. Nyt pitäisi käydä avointa keskustelua yli hallinnon ja työmarkkinakentän sekä yksityisen ja julkisen sektorin rajojen, millaista strategiaa olisi luotava ja mitkä ovat ne tärkeät tekijät, joiden varassa Suomi selviää tulevaisuudessa. Nekin ovat jo paljolti tiedossa ja osittain hallitusohjelmassakin – yksimielinen toimeenpano vain puuttuu.

Isot tulevaisuuden teemat liittyvät palvelurakenteiden uudistamiseen, uuden vihreän kasvun synnyttämiseen, nuorten syrjäytymisen estämiseen, eri ikäisten ja eri tavoin työkykyisten kansalaisten mukaan ottamiseen hyödylliseen toimintaan ja työhön. Tilaa on oltava muillekin kuin huippuosaajille. On noustava ideologisista juoksuhaudoista yhteistyöhön.

Ehdotus hallitusohjelman rakentamiseksi väljästi muutaman keskeisen teeman toteuttamiseksi on hyvä. Edunvalvonta tulee korvata asiantuntijuudella. Eturyhmien tulisi ajatella koko Suomen tulevaisuutta. Uudistus lähtee siitä, että kansalaiset saavat tilaa ottaa vastuuta, sitoutua ja ryhtyä töihin. Ihmiset eivät ole tyhmiä eivätkä pahantahtoisia. Suomella on huikeita mahdollisuuksia luoda jälleen kerran kansallisen menestyksen malli. Se on politiikan reformaatio.