Uusimmat kommentit

Politiikka tarvitsee reformaation

Maan hallituksessa on vahvoja, nuoria johtajia ja laaja pohja, mutta asiat eivät edisty. Tarvitaan politiikan uudistus.

Pääministerin ja samalla maan hallituksen valtaa on viime vuosina lisätty uudistamalla perustuslakia ja ottamalla valtaoikeuksia tasavallan presidentiltä. Siitä huolimatta hallituksilla on vaikeuksia saada läpi tarpeellisia uudistusohjelmia, vaikka niistä oltaisiin hallituksen sisällä ja laajemminkin yksimielisiä. Sitran yliasiamies Mikko Kosonen esittää tässä lehdessä syitä tähän ja hahmottelee uutta toimintamallia, politiikan reformaatiota.

Suomi selviytyi 1990-luvun kriisistä käyttämällä tehokkaasti maapalloistumisen eli globalisaation mahdollisuuksia, uutta viestintäteknologiaa sekä tutkimusta ja kehitystä. Metsäteollisuuden rinnalle kehittyi uusia viennin peruspilareita, jotka nyt horjuvat. Tarvitaan taas piristysruisketta – voisiko se olla nyt poliittisen toimeenpanon ja johtamisen uudistus?

PÄÄTÖKSENTEON VASTUUTTAMINEN on heikentynyt, kun hallinto puuhailee projektejaan erillisissä ”siiloissaan”, kuten Kosonen kuvailee. Tarvitaan uudistuksia, joihin koko maa sitoutuu, yli hallituskausien ja ministeriöiden. Hallitusohjelmasta on tullut pakkopaita: se ei sopeudu ympäristön nopeisiin muutoksiin, joissa strateginen ketteryys ratkaisee. Tästä on puhunut myös ministeri Jan Vapaavuori (kok).

Myös ammattiyhdistysliikkeessä on valitettu sitä, ettei asioista voida enää sopia yhdessä. Yhteinen näkemys tilanteesta voi syntyä, mutta ratkaisuja ei hahmoteta päättäjien yhteisvoimin ja -toimin. Ministerit puuhaavat avustajineen kuin edunvalvojat, pääministerin mahdollisuus johtaa koko orkesteria on heikko.

Esimerkki epäonnistumisesta ovat hallituksen kunta- ja soteuudistus, joita ei tehty kuntalaisten, asiakkaitten tarpeisiin, vaan vanhentuneen hallintohimmelin ennalta naulattuihin teorioihin. Lähestymistavan olisi pitänyt olla käytännöllinen, rohkeasti teknologiaa sekä yksityistä ja julkista palvelutoimintaa yhdistävä.

SUOMEN TULEVAISUUDEN UHAT ovat selvillä eikä niistä ole erimielisyyttä. Nyt pitäisi käydä avointa keskustelua yli hallinnon ja työmarkkinakentän sekä yksityisen ja julkisen sektorin rajojen, millaista strategiaa olisi luotava ja mitkä ovat ne tärkeät tekijät, joiden varassa Suomi selviää tulevaisuudessa. Nekin ovat jo paljolti tiedossa ja osittain hallitusohjelmassakin – yksimielinen toimeenpano vain puuttuu.

Isot tulevaisuuden teemat liittyvät palvelurakenteiden uudistamiseen, uuden vihreän kasvun synnyttämiseen, nuorten syrjäytymisen estämiseen, eri ikäisten ja eri tavoin työkykyisten kansalaisten mukaan ottamiseen hyödylliseen toimintaan ja työhön. Tilaa on oltava muillekin kuin huippuosaajille. On noustava ideologisista juoksuhaudoista yhteistyöhön.

Puolueet muistuttavat toisiaan, kaikki puolustavat samantapaisia asioita – ylätasolla. Uudistus, reformaatio lähtee käytännön tasolta. Suuret sanat hyvinvoinnista on muutettava käytännön pieniksi teoiksi ja toimiviksi ohjelmiksi. Kukin puolue voi korostaa arvojensa mukaan lähtökohtiaan ja ratkaisumallejaan.

Ehdotus hallitusohjelman rakentamiseksi väljästi muutaman keskeisen teeman toteuttamiseksi on hyvä. Edunvalvonta tulee korvata asiantuntijuudella. Eturyhmien tulisi ajatella koko Suomen tulevaisuutta. Uudistus lähtee siitä, että kansalaiset saavat tilaa ottaa vastuuta, sitoutua ja ryhtyä töihin. Ihmiset eivät ole tyhmiä eivätkä pahantahtoisia. Suomella on huikeita mahdollisuuksia luoda jälleen kerran kansallisen menestyksen malli. Se on politiikan reformaatio. ▪