Uusimmat kommentit

Mandela puutteineen

Anthony Sampson: Mandela – virallinen elämäkerta, Ajan tasalle saattanut John Battersby, 701 s., Auditorium, Juva 2014.

 

Ensimmäinen lukemani Mandela-elämäkerta oli se tunnetuin ja kuuluisin, jota lukiessa järkyttyy kyyneliin: miten joku ihminen voi muuttua vuosien vankeudessa pyhimykseksi, joka kykenee antamaan anteeksi vainoojilleen, estämään verisen sisällissodan ja kokoamaan jakautuneen kansakunnan yhteen. Nyt suomeksi ilmestynyt elämäkerta tuo uusia sävyjä ja yksityiskohtia, jopa ristiriitojakin pyhimyksen ikoniin.

Teoksessa kerrotaan valtataistelusta mustien vapautusliikkeen ANC:n sisällä, keskeisten johtohahmojen erilaisista linjoista – vaikkakin melko varovaisesti ja kunnioittavasti. Puolueen verisiin puhdistuksiin viitataan vain ohimennen. Käsittelemättä jää myös, miksi Etelä-Afrikan kehitys on ollut ANC:n pitkällä valtakaudella kuitenkin kovin hidasta. Slummit seisovat yhä suurten kaupunkien liepeillä. Tosin niissä saa usein vettä ja sähköä.

Kyse on elämäkerrasta eikä Etelä-Afrikan historiasta, joka on viime vuosina täynnä korruptiota, oman edun tavoittelua ja väkivaltaa, joka ulottuu kadulle asti. Kirjassa esiintyvät sivurooleissa keskeiset vapaustaistelijat, joista hengissä säilyneistä on kasvanut korruptoituneita vallankäyttäjiä, ensimmäisenä vertaistensa joukossa maan nykyinen presidentti Jacob Zuma.

Mandela – ainoa henkilö, jota presidentti Martti Ahtisaari kunnioittaa – muuttuu inhimillisemmäksi, tulee lähemmäs, mutta ei menetä karismaansa. Historialliset faktat yhdestä ihmiskunnan suurmiehestä pysyvät. Vaikka Mandela kuuluu samaan sarjaan Mahatma Gandhin, George Washingtonin ja Winston Churchillin kanssa, hän on myös kuolevainen ihminen puutteineen ja unelmineen, joista monet arkisimmat eivät koskaan täyty.