Uusimmat kommentit

Vaihtoehto-Suomi

Arto 
Luukkanen: Suojelusenkeli, 
306 s. 
Paasilinna 2014.

Suojelusenkeliä voi lukea dekkarina 
tai suomettuneisuuden ajan satiirina. Dosentti Arto Luukkasen maailmankuva on raadollinen, kuten myös hänen dekkarinsa. Esikoisromaanin päähenkilö Viktor Vladimirov muistuttaa samannimistä diplomaattia Helsingissä Neuvostoliiton aikoina. Henkilögalleriassa vilisee muitakin tuttuja suuren naapurin sisäpiiristä, Euroopasta ja Suomesta, osa salanimillä, mutta tunnistettavasti.

Kirjoittajalla on hyvät tiedot, vilkas mielikuvitus ja terävä järjenjuoksu. Yhdistelmä tuottaa lukijalle herkkuja – ehkä vähän liikaakin. Jännitysromaaninkin valtti on siinä, että lukija voi kuvitella uskovansa tällaisenkin mahdollisuuden. Luukkasen kontrafaktuaa­lisessa ”entä jos” -maailmassa Saksa on sodan voittajia ja tekee yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa. Ilman tätäkin kirjassa olisi riittänyt vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Kirjoittaja ei ole luottanut riittävästi kirjailijan kykyihinsä, jotka olisivat kyllä riittäneet ilman Suur-Saksaakin.

Herkullisimmillaan Luukkanen on kuvatessaan Tehtaankadun lähetystön mielistelijöitä ja suomalaisen politiikan pelureita: hän ei peittele inhoaan. Kritiikk­i on älykästä ja osuvaa. T­ekopyhyys saa kyytiä.Oppineen itäspesialistin irtiotto uuteen tyylilajiin onnistuu. Erilaisia ymmärryksen tasoja on tarjolla lukijan mukaan. Jollekin tämä on dekkari, toiselle pirullinen kuvaus suomettuneisuuden ajasta ja kolmannelle avaus ihmisen pohjattomuuteen ja arvaamattomuuteen. Pimeäl­lä puolellakin on toivon säie.