Uusimmat kommentit

Aidon keskustelun avaus Kultarannassa?

Tasavallan presidentin Kultaranta-keskustelut hahmottavat uudella tavalla ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjaa.

Lain mukaan tasavallan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Käytännössä päätöksenteon piiri on varsin suppea. Presidentti Martti Ahtisaaren yritys avata ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa päättyi Tarja Halosen aikana yksinkertaistukseen: kaikki on hyvin, kunhan Suomi pysyy Naton ulkopuolella, hävittää maamiinat ja presidentti on venäläisten kaveri.

Presidentti Sauli Niinistö näyttää luopuvan tästä linjasta ja etsivän perusteluja toisin. Hän avaa sunnuntaina Kultarannassa huippuseminaarin, joka jakautuu tiukkoihin työryhmiin keskustelemaan ulkopolitiikan arvoista, tulevaisuudesta, resursseista, painopisteistä, EU:sta, Natosta ja pohjoismaisesta yhteistyöstä. Keskustelupohja on laajuudessaan uusi.

Nyt kyse ei ole siitä, että vain viisaat puhuvat ja muut kuuntelevat. Mukana on tieteentekijöitä, kansalaisjärjestöjen väkeä, oppositiopuolueiden puheenjohtajat, jotka eivät päätä ulkopolitiikasta valtioneuvostossa. Ykkösalustajana on itseoikeutetusti presidentti itse – ja sitten väkeä ulkoministeristä elinkeinoelämään ja vasemmistonuorisoon, muiden muassa.

Kultaranta-keskustelujen ohjelma osoittaa halua erilaisten näkemysten rekisteröimiseen. Seminaarin rakenne työryhmineen tarjoaa mahdollisuuden kuunnella kutsuttuja aidosti ja tarkasti. Johtopäätöksiä keskustelujen pohjalta tehdään vuorokauden pohdiskelujen jälkeen. Presidentti saanee monipuolisen kuvan keskustelijoiden näkemyksistä. Ympäristö on muuttunut dramaattisesti, linjakeskustelu on tarpeen.

Kansalaisten mahdollisuus seurata keskustelua rajoittuu Ylen Areenaan, jonka verkkosivuilla lähetetään presidentti Niinistön avauspuhe sunnuntaina. Kultaranta-keskustelut ovat ulko- ja turvallisuuspolitiikan avaus – jatkoa kuultaneen pian julkisuudessa.

Eristäytymisen aika on ohi. Pohjoismainen yhteistyö on vietävä uudelle tasolle puolustuksessa jo nousevien kustannusten takia. Presidentti korosti (21.8.2012), ettei Suomessa voi olla erakkoarmeijaa. Yhdysvaltojen mielenkiinnon siirtyminen Euroopasta Tyynellemerelle ja Aasiaan lisää EU:n omaa vastuuta. Venäjän pyrkimys suurvalta-aseman palauttamiseksi näkyy sen puolustusmenojen kasvutavoitteista.

Asiantuntijat – kuten Stig Rydell ja Stefan Forss – näkevät lukuisia viitteitä, että merkittävä murroskausi, paradigman muutos on alkanut: geopolitiikka on kiistattomasti ja voimallisesti palannut turvallisuuskeskusteluun ja nopeammin kuin kuviteltiin kylmän sodan loputtua. Sotien jälkeinen maailma painuu historiaan vasta nyt, kuten myös sen turvajärjestelyt.

Naton heikkeneminen ja Euroopan muuttuminen entistä puolustuskyvyttömämmäksi on myös Suomen kannalta huoli, jota lopulta kannetaan Ruotsissakin. Radikaalit supistukset eri maiden puolustusvoimissa vaikeuttavat jo rauhanturvatoimintaa. Suomen puolustusvoimien uudistuksella halutaan jatkaa nykyisiä tehtäviä, mutta vahvuus heikkenee, rahat loppuvat.

Parhaatkaan pyrkimykset puolustuksen uudistamiseksi eivät riitä, jos ulkopolitiikassa tehdään virheitä. ”Rauha meidän aikanamme” on rakennettava realistisesti muistaen kuinka arvaamaton historia aina on.
Vanhentuneiden näkemysten toistamisen sijasta on käytävä aitoon keskusteluun, joka synnyttää realistisen maailmankuvan, käsityksen todellisuudesta, ja mahdollisuuksista vaikuttaa siihen isänmaan parhaaksi. Siihen tarvitaan nyt aivan omaa ajattelua.

Vastaa