Uusimmat kommentit

Etäisyys kansaan on EU:n ongelma

Laimea äänestysinto osoittaa, etteivät eurooppalaiset ole kiinnostuneita EU:sta, mutta se ei ole äänestäjän syy.

Peruslinja ja valta pysyvät EU:ssa maltillisten poliittisten voimien hallussa, vaikka ääriryhmät voittivat eurovaalit Ranskassa, Britanniassa ja Tanskassa ja etenivät muuallakin. Äärioikeiston ja -vasemmiston osallistuminen demokratian prosessiin on tärkeää: äänestyslippu korvaa polttopullon. Kannatus on viesti kansalta, jota aate ei kiinnosta – se edellyttää EU:lta käytännön tekoja.

Matala äänestysprosentti osoittaa, ettei europarlamentti kiinnosta suuria joukkoja, vaikka parlamentin valta kasvaa vähitellen ja päätökset koskettavat myös jokaista eurooppalaista ihmistä. Suuri kansa ei edes tiedä, mistä europarlamentissa päätetään.

Uudelleenvalittu euroedustaja Liisa Jaakonsaari (sd) vetosi vaalivalvojaisissa, että tulevina vuosina puhuttaisiin nykyistä enemmän Euroopan parlamentin työstä ja päätöksistä. Hän velvoitti tähän sekä valittuja edustajia että mediaa. Kehotus EU:n seuraamiseen on aiheellinen, vaikka media elää säästöliekillä.

Eurokriisi on ollut otsikoissa, kuten sitä seurannut 26 miljoonan eurooppalaisen työttömyys. Kriisi koskettaa jokaista, vaikka eri tavoin. Kreikkalaiselle kyse on ollut hengissä säilymisestä, suomalainen selviytyy paremmin työn loppuessa. Kansalaiset ovat kokeneet, ettei EU ole kyennyt auttamaan arjen murheissa, vaan on ollut jopa syypää vaikeuksiin. Ongelmien monimutkaisuudesta ei päästä, mutta europäättäjien on kyettävä viestimään äänestäjille nykyistä paremmin omasta työstään, politiikasta. Rkp:n kiertokirjeet kannattajille ovat pieni, mutta tärkeä alku.

Pienten maiden vaatimaton edustus EU:ssa saa kansalaisen kokemaan, ettei hänen äänensä kuulu tärkeämpien asioiden takia. Pienten yhteistyön kehittäminen ja yhteisvaikuttaminen auttaa tässä pulmassa. Etäisyys kansaan ei ole äänestäjien vaan EU:n ongelma, joka sen on ratkaistava ennen kuin unioni menettää legitimiteettinsä. Kansa ei äänestänyt väärin.

Politiikaa ei saa etäännyttää kansalaisten tasolta munkkilatinaa mumisevien korskeiden herrojen ja rouvien pikalausunnoiksi television uutislähetyksissä matkalla mustasta autosta jonnekin ihmistä tärkeämpään. Vastuu tästä on EU:n edustajilla. Luxemburgin Jean-Claude Junckerin toteamus, miten hän edellyttää saavansa komission puheenjohtajuuden oli vaalien aikaan ylimielisyydessään törkeimmästä päästä.

Myös parlamentin kokoontuminen kahdessa paikassa, Strasbourgissa ja Brysselissä, kuuluu sarjaan korskeita päätöksiä, joissa hinnalla ei ole väliä. Äänestäjän ei tarvitse ymmärtää, saati hyväksyä yli 100 miljoonan euron tuhlausta kiinteisiin kuluihin pelkästään Gallian kukon hienojen varpaiden takia. Ei ihme jos viha alkaa nousta muuallakin kuin ääriryhmissä.

Suomalaiset ovat valinneet hyvät edustajat europarlamenttiin, kärkijoukkoa jokaisesta puolueesta. Tämä osoittaa, että meillä ymmärretään entistä paremmin EU:n merkitys. Siihen on varmasti vaikuttanut talouskomissaari Olli Rehnin (kesk) työ, joka osoitti, miten pienenkin maan edustaja voi toimia tärkeässä tehtävässä koko Euroopan puolesta.

Venäjän ulkopolitiikan paluu vanhaan valtapeliin painaa myös EU-maita lähemmäs toisiaan. Kansallinen linjaus yhtyy EU:n päätöksiin entistä elimellisemmin, kuten Suomessa on nähty. Kunhan vielä opitaan yhdistämään nykyistä paremmin omien kansallisten etujen puolustaminen ja yhdistäminen EU:ssa, politiikka onkin palannut lähemmäs kansaa.

(30.5.2014)