Uusimmat kommentit

Jäätynyt konflikti on pahinta politiikkaa

Israel ja Hamas eivät halua rauhaa, seurauksena on viattomien kärsimys ja tuho. Sama tila uhkaa nyt Ukrainaa.

Lähi-idän rauha on ollut usein hyvin lähellä – alkaen Jasser Arafatin ja Jitzhak Rabinin kuuluisasta kädenpuristuksesta Valkoisen talon nurmikolla yli 20 vuotta sitten. Ratkaisevassa vaiheessa aie on romuttunut. Tämä on jälleen toistunut ja seuraukset ovat kammottavat. Nytkin Hamas pommittaa tarkoituksettomasti ja tuloksettomasti Israelin siviikohteita. Israel kostaa Gazassa murhaavasti.

Tilanne on umpikujassa, vaikka sota saataisiin vaihteeksi loppumaan. Rauhantahtoa saattaa olla, varsinkin kansan parissa, mutta poliitikoilta puuttuu kokonaisnäkemys, joka loisi sovun. Osapuolten lisäksi heidän tukijoidensa uskottavuus on mennyt. Vihankylvö alkaa aina uudelleen ja jatkuu tulevaisuuteen.

Jäätynyt konflikti on kyynisen politiikan välineistä kammottavin. Se toimii, kun rauha voi johtaa vastapuolen vahvistumiseen ja oman aseman heikentymiseen. Lähi-idän malli uhkaa nyt myös Ukrainaa: Venäjän kannalta rauha merkitsisi sen valloitusten kyseenalaistumista Krimillä ja Ukrainan siirtymistä osaksi länttä. Siksi on parempi tukea roistoja, jotka tappavat säälimättömästi myös ulkopuolisia.

Konfliktien syyt vaihtelevat, sodankäynnin menetelmät ovat samantapaisia. Ainoa ratkaisu on kansainvälinen puuttuminen tilanteeseen. Presidentti Martti Ahtisaari totesi (Suomenkuvalehti.fi 16.7.), kuinka Israel–Palestiina-konflikti tarjoaa tekosyyn vihaan kaikille ääriryhmille. Kyvyttömyys yhteistyöhön USA:n, Venäjän ja Euroopan välillä on yksi syy Syyrian 100 000:een kuolemaan. Syy on sama Gazassa.

Myös ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) on korostanut, että on aika ryhtyä pakottamaan Lähi-idän osapuolia rauhaan. Ahtisaaren mukaan amerikkalaiset eivät ole käyttäneet vaikutusvaltaansa tärkeimmän konfliktin ratkaisemiseksi. Taloudellisen tuen leikkaaminen Israelilta olisi hyvä keino lähteä liikkeelle.

Yhdysvalloilla ja EU:lla on suurin vastuu sekä israelilaisten että palestiinalaisten saamisesta järkiinsä, kun nämä eivät siihen itse kykene. Ulkopuolisuutta ei ole, kun viattomia teurastetaan. Tuen leikkaamisen lisäksi siviilien tappamisen vieminen kansainväliseen sotarikostuomioistuimeen hillitsisi väkivaltaa. Balkanin murhaajat joutuivat jo vastuuseen – samanlaisia löytyy Lähi-idän useista maista Ukrainan lisäksi. Riittävä tuomion uhka jo loitontaa väkivaltaa.

Pakotteista tehokkain on markkinoiden luottamuksen rapautuminen, kuten Venäjän taloudesta voi havaita. Tämä vielä kaataa presidentti Putinin, vaikka hänen kansansuosionsa on nyt suuri. Kuinka kauan Venäjän vaikutusvaltaiset talouspäättäjät sietävät tilannetta? Valtion suuruutta ei enää mitata asejärjestelmillä, aluelaajennuksilla eikä edes poliittisella vaikutusvallalla. Talous on tärkein sekä kansainvälisissä suhteissa että kansalaisten arkielämän kannalta.

Talous noudattaa omia, paljolti valtioista riippumattomia lakejaan. Politiikassa sen sijaan hallitusten rooli on keskeinen. Yhdysvallat ei enää voi yksin toimia maailman poliisina, eikä sillä ole siihen entisiä halujakaan – päinvastoin, siellä on piirejä, jotka haluaisivat eristää maan kansainvälisistä yhteyksistä.

Epäonnistuminen Syyriassa johtuu amerikkalaisten kyvyttömyydestä yhteistyöhön Venäjän kanssa, kuten Ahtisaari arvioi. Siitä on seurannut ääri-islamilaisen ISIS-järjestön vahvistuminen Irakissa. Juuri nyt Venäjän, Yhdysvaltojen, EU:n – etenkin Britannian – tulee löytää toisensa maailman rauhan puolesta.

(25.7.2014)