Uusimmat kommentit

Pohjoismainen puolustus – utopiaako?

Ruotsalaisministerien puolustusaloite voi vahvistaa Pohjoismaiden yhteistyötä. Se ei silti ratkaise turvallisuuttamme.

Venäjän luoteisosan ja arktisen alueen merkitys kasvaa, sinne on keskittynyt energiaa ja elinvoimaa. Suomen mahdollisuudet laajentaa kauppaa ja yhteistyötä lisääntyvät. Mutta Venäjä panostaa myös alueen puolustukseen, keskittää joukkojaan sen turvaksi ja lisää asevoimiensa suorituskykyä. Tuoreen puolustus- ja turvallisuuspoliittisen selonteon mukaan laajamittainen sotilaallinen uhka Suomea kohtaan kuitenkin vähenee. Suurin uhkakuva ei tule idästä vaan hintojen noususta ja yleisestä talouden rapautumisesta, jotka murentavat puolustuksen korkeaan teknologiaan perustuvaa kehittämistä.

Virallinen käsitys siis pitäytyy poliittiseen korrektiuteen, mikä saattaa olla viisasta. Silti Ruotsi, Norja ja Viro kasvattavat puolustusmäärärahojaan, Pohjolan tilanne huolestuttaa, sillä turvallisuuspoliittinen tilanne huononee. Ruotsin puolustusvoimain komentajan mukaan maa kykenee puolustautumaan korkeintaan viikon. Huolesta kertoo myös Ruotsin ulko- ja puolustusministerien äskettäinen aloite puolustusyhteistyöstä yli nykyisen järjestelyn, Nordefcon. Ministerit korostavat aivan oikein, että lähialue on entistä tärkeämpi. Siksi he haluavat kehittää pohjoismaista yhteistyötä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa.

Kukin Pohjoismaa on tehnyt omat puolustuspoliittiset valintansa – Ruotsi lakkautti asevelvollisuuden 2009, Norja ja Tanska kuuluvat Natoon ja Suomi puolustaa koko aluettaan, harjoittaa rauhanturvaamista ja Nato-yhteistyötä. Pohjoismaiden kesken on jo monentasoista toimintaa, harjoituksia, tietojenhankintaa ja -jakamista. Erilaiset perusratkaisut eivät voi eivätkä saa estää pohjoismaisen yhteistyön kehittämistä. Viro luonnollisesti toivoisi, että myös Ruotsi ja Suomi liittyisivät Natoon, mutta se ei ole mahdollista kansalaisten vastustuksen takia. Option säilyttäminen on silti tärkeää.

Puolustusyhteistyön syventäminen on järkevää, mutta koulutus- ja harjoitusleirit, yhteishuolto, tilannekuvat tai Islannin ilmavalvonta ovat vielä kaukana yhteisistä puolustusvoimista. Yhdeksän kymmenestä kannattaa pohjoismaista puolustusyhteistyötä, kun Naton kannalla on vain kaksi kymmenestä. Kuvittelu, että Suomi voisi rakentaa puolustuksensa ruotsalaisyhteistyön varaan, on puhdasta utopiaa, vaikka kaksi kolmesta suomalaisesta uskoisi turvallisuuden kohenevan näin. Norja, Tanska ja Viro ovat Naton suojassa, Suomi ja Ruotsi yksin ja erikseen ääritilanteessa myös tulevaisuudessa.

Yhteiset puolustusvoimat edellyttäisi paluuta Ruotsi-Suomeen. Vaikka täällä ihaillaan kuninkaallisia, valtiosopimus tuskin on realistinen poliittinen tavoite. Vai onko? Pohjoismaat ovat lähes kaikilla mittareilla mitattuna hyvin lähellä toisiaan. Arvomme ovat samat. Voisiko siis syntyä poliittinen liike, joka ryhtyy ajamaan valtioliittoa? EU:n puolustusulottuvuus on epäonnistunut, koska suurin osa jäsenmaista kuuluu Natoon. Olisiko helpompaa ryhtyä keskustelemaan sittenkin vakavasti Nato-jäsenyydestä Ruotsissa ja Suomessa?

Ruotsin ministerien aloitteen takana on yksinkertainen fakta: rahat loppuvat, resurssien käyttöä on tehostettava, laatua parannettava. Pohjoismaisen yhteistyön lisääminen on hyvä ajatus. Yhtenäisenä vaikutuksemme kasvaisi EU:ssa ja sen ulkopuolella. Jo se vahvistaisi turvallisuutta.

Vastaa