Uusimmat kommentit

Putin koettelee yhteisiä pelisääntöjä

Venäjän presidentin mahtailupolitiikka romahtaa, maailman järjestys perustuu tänään talouteen ja yhteistyöhön.

Suomen turvallisuuspoliittinen ympäristö on muovautunut kuin huomaamatta uudeksi. Baltia on Natossa, Venäjä kehittää euraasialaista unionia ja on ajautunut törmäyskurssille USA:n, EU:n ja monien muiden kanssa. Ukrainan pakkopolitiikalla ei ole tukijoita. Myös Suomi totesi heti ja epäröimättä Venäjän rikkovan kansainvälisiä sopimuksia ja oikeutta. Samalla ilmaistiin sitoutuminen EU:n linjauksiin.

Puolustusministeri peruutti vierailunsa. Suomi on mukana EU:n yhtenäisissä tavoitteissa ja se on ainoa oikea linja.

EU:n väestö on yli puoli miljardia. Se on maailman tärkein ja voimakkain arvoyhteisö, jonka tavoitteita jäsenmaiden kansat tukevat. Myös Venäjän on arveltu tavoittelevan samaa yhteisin säännöin. Nyt luottamus horjuu. Moni uskoi jo, että kylmän sodan vastakkainolo on päättynyt ja kansainvälinen yhteisö rakentaa rauhaa, vapaata kauppaa ja taloudellista yhteistyötä.

Putinin mahtailu ei toimi tässä maailmassa.Kansainvälisen yhteisön luottamus Venäjään horjuu pahemmin kuin kertaakaan yli 20 vuoteen. Hinnan tästä maksavat ennen muuta venäläiset itse, kuten oli nähtävissä viikon alussa ruplan ja Venäjän pörssin romahtaessa. Imperialismilla ei ole tulevaisuutta, vaikka vahva armeija voi syöstä väkivalloin hallitsijoita.

Suomelta puuttuvat Naton turvatakuut päinvastoin kuin useimmilta EU-mailta. Ukrainan tilanne horjuttaa luottamusta Venäjän kykyyn noudattaa kansainvälisiä pelisääntöjä, oikeutta ja sopimuksia. Kysymys turvallisuudesta ei ole teoreettinen tai akateeminen.

Onko parempi olla Venäjän uhkaama Naton jäsen vai samassa tilassa yksin? Venäjä itse on herättänyt kysymyksen Ukrainassa, jonka kanssa Suomi on samassa asemassa Nato-kumppanina. Suomen elintärkeä kysymys on alueellinen koskemattomuus. Se menee kansainvälisten sopimusten ohi, jos ne eivät toimi. Esimerkiksi luopuminen maamiinoista perustui sivistyneeseen ajatukseen uusista pelisäännöistä. Brutaali invaasio pakottaa uuteen ajatteluun tässäkin. Venäjän naapureiden on nyt valitettavasti varauduttava avoimeen uhkaan ja sotilaalliseen hyökkäykseen.

Sodan uhka on välähtänyt ensi kertaa Euroopassa sitten Balkanin sotien. Koskaan aiemmin maailmansodan jälkeen tätä ei ole koettu Suomen rajalla, kuten nyt. Perinteiset keinot tämän uhan torjumiseksi diplomatian lisäksi näyttävät entistä tärkeämmiltä. Venäjän viesti ampumaharjoituksista Viipurin läheltä samaan aikaan Ukrainan painostuksen kanssa on selkeää kieltä, jota on vaikea ymmärtää väärin.

Viisaan neuvon mukaan ei pidä provosoitua kun provosoidaan. Vanha uhkakuva herää, mutta Venäjä ei ole Neuvostoliitto eikä maailma entisensä. Maailmanlaajuistuminen on murtanut reviiriajattelun eivätkä kansat ole jakautuneet kuten ennen. Väkivalta vahingoittaa kansainvälisessä yhteisössä ensimmäiseksi sitä, joka ryhtyy voimaa käyttämään.

Kansalaiset, myös venäläiset, matkustavat ja käyvät kauppaa, viestittävät tietoja ja kokemuksia yli kaikkien rajojen. Kokemus keskinäisestä riippuvuudesta ja luonnon rajallisuudesta, kärsivällinen diplomatia ja yhteistyön laajentuminen ovat rakentaneet uutta maailmankuvaa, joka ylittää perinteiset etniset ja kansalliset rajat. Maailma ei ole jakautunut entiseen tapaan – eikä suostu siihen. Siksi Putinin käsitys todellisuudesta on virheellinen ja kestämätön. Sitä ei korjata armeijan mahdilla, vaan yhteistyöllä.

(7.3.2014)