Uusimmat kommentit

Ukraina tarvitsee Venäjää ja EU:ta

Ukrainassa kansa nousi barrikadeille ja pakotti vihatun johtajan väistymään. Klassinen vallankumous on uusi alku.

Ukrainan kansannousu poikkeaa monista vastaavista: kansa nousi vastustamaan vaaleilla valittua presidenttiä, johon kiteytyivät kansalaisten viha rappeutunutta eliittiä kohtaan ja muutosvaatimus. Ukrainan kohtalo osoittaa, ettei demokratia toimi kunnolla, jos maasta puuttuu poliittinen koneisto, vahvat puolueet ja avoin, reilu kilpailu vallasta. Syrjäytetty Viktor Janukovytš sortui itsevaltiaille tyypillisiin virheisiin, kohtuuttomuuteen ja korruptioon. Valta turmeli ja lopulta tuhosi hänet.

Ukrainan voittajia ovat Maidan-aukion sitkeät mielenosoittajat, jotka eivät väistyneet edes valtion tarkk’ampujia. Salamurhaajien komentaminen Itsenäisyyden aukion rakennusten katoille vei lopulta oikeutuksen presidentin vallalta. Samalla se tuhosi Venäjän mahdollisuudet tukea uskottavasti kurinpitoa. Tapahtumien ketju osoitti, että kansa piirtää rajat sillekin. Moskovankin pitäisi uskoa ajan muutokseen.

Ukrainan tulevaisuus on kansalaisten käsissä myös jatkossa. Rehellisten vaalien järjestäminen uuden parlamentin ja presidentin valitsemiseksi on nyt ykkösasia, vaikka juuri demokratiavajeen takia selkeistä vaihtoehdoista on pulaa. Hyvin organisoidun vallankumouksen pitäisi johtaa nyt hyvin järjestettyihin vaaleihin, joissa on todellisia vaihtoehtoja.

Taloudellisesti ja poliittisesti Ukrainan tulevaisuus riippuu muistakin kuin siitä itsestään, ennen muita Venäjästä ja EU:sta. Molempia tarvitaan auttamaan. Venäjä on luonteva ja historiallinen yhteistyökumppani, EU avaa Euroopan markkinat ja uuden yhteistyön.
Jännitteet idän ja lännen välillä eivät ole Ukrainassa uutta, vaan sen historiallinen kohtalo. Niitä ei ratkaista julistautumalla yhden ilmansuunnan edustajaksi. Ukraina liittyy elimellisesti Venäjän historiaan ja on sillä tavalla läheisin ex-sosialistimaista, mutta se on myös rajamaa länteen, Eurooppaan. Molempien etu on, ettei Ukraina ajaudu sisällissotaan ja jakaudu.

Venäjän kanssa on tehtävä yhteistyötä, josta ensimmäiset myönteiset merkit ovat presidentti Vladimir Putinin kiireiset puhelinkeskustelut Saksan ja Yhdysvaltojen johtajien kanssa. EU:lla ei ole valtapoliittista mandaattia. Sen pitäisi varoa kärjistämästä herkkää asetelmaa ja tyytyä rooliinsa avun ja yhteistyön välittäjänä. Ukraina tarvitsee itää ja länttä.

Maan tulevaisuus ei välttämättä ole toivoton. Ukrainalla on vanha vaurauden perinne: se on ikivanhaa maatalousmaata, teollisuus kukoisti jo Neuvostoliiton osana. Demokratia nojaa toimivaan perustuslakiin. Kansallinen identiteetti ja kulttuuri on ukrainalainen, ei puolalainen tai venäläinen. Edellykset jatkuvuuteen ja kukoistukseen ovat olemassa, jos niitä ei pilata.

Venäjän huoli omien kansalaistensa turvallisuudesta Ukrainassa on ymmärrettävä, mutta sitä ei voi käyttää tekosyynä sotilaalliseen puuttumiseen tilanteeseen. Venäjä voi suoraan vaikuttaa Krimin rauhoittamiseksi yhteistyössä EU:n kanssa. Ukrainan on itse osoitettava, että se pystyy takaamaan ihmisten turvallisuuden alueellaan. Vieraat aseet eivät tuo sitä.

Kansakunnan eheyttäminen ja laillisen menon rakentaminen alkaa presidentti Janukovytšin ja muiden poliittisen eliitin jäsenten viemisellä oikeuteen, mutta ilman koston ajatuksia. Vanhat poliittisen eliitin edustajat, kuten Julija Tymošenko, eivät kelpaa ukrainalaisille. Oranssi vallankumous on historiaa, mutta myös sen jälkeinen aika. Ukraina tarvitsee jälleen uuden alun ja uudet ihmiset. Ilman väkivaltaa.

(28.2.2014)

Vastaa