Uusimmat kommentit

Hiljaisen tiedon ja aran uskon puolustaja – Suomen Viikkolehti

Suomen Kuvalehden (SK) päätoimittajan paikalta elokuussa eläkkeelle siirtymisen jälkeen Tapani Ruokanen on palkittu kahdesti. Marraskuussa Kansanvalistusseura tunnusti Ruokasen edistäneen SK:n kautta kriittistä journalismia ja ylläpitäneen sananvapautta. Lokakuussa satu Jenny ja Antti Wihurin rahaston kunniapalkinto oli enemmän henkilökohtainen, ”suomalaisen henkisen viljelyn edistämisestä”.

Tapani Ruokanen vastustaa kaikenlaista putkiajattelua, pitää kaiken ikäisten näkökulmia maailman asioista tärkeinä ja hakeutuu keskivertotodellisuuden sijaan ääripäihin. Saadut tunnustukset saavat hänet tuntemaan itsensä yhteiskuntakelpoiseksi.

– On ollut ilo huomata, että kriittinen journalismi, jota katson edustavani, saa tunnustusta. Yhteiskunnan kannalta tunnustus on tärkeä. Se rohkaisee uusia toimittajia haastamaan ja kyseenalaistamaan, vaikka joskus saisi vähän näpeilleenkin.

Päätoimittajien ja toimittajien itsesensuuri rajoittaa eniten suomalaista sananvapautta, vaikka se teoriassa on suuri. Vapaus sanoa pitää vain panna käytäntöön skandaalinkäryisen kirjoittelun sijaan.
– Sananvapautta voi rajoittaa myös tekemällä veltosti töitä: asioista ei oteta selvää vaan hyväksytään ensimmäinen vaihtoehto tai kommentti, Tapani Ruokanen huomauttaa.

Filosofi

Uskaltaakseen sanoa mielipiteensä ihminen tarvitsee yhteisöä. Sama pätee yleisen mielipiteen kyseenalaistamiseen. Vaikka Ruokanen ei usko aina pystyneensä siihen, hän uskoo, että ainoa tapa tehdä kunnollista journalismia on, että organisaation joka tasolla luotetaan työntekijöihin ja jokainen saa loistaa omassa vahvuudessaan.

– Ulospäin olen aina puolustanut toimittajiani, vaikka he olisivat olleet väärässä. Olen joutunut maksamaan siksi kauheita sakkojakin, hän sanoo viitaten herjaus- ja kunnianloukkaussakkoihin vuosina 2003 ja 2006.
– Asiat on puitu vain kotipiirissä.

Päätoimittajana Tapani Ruokanen halusi luoda toimitukselleen avustajista vakituisiin paikan, jossa jokainen asiantuntijaorganisaation jäsen on huomioidaan yksilönä.

– Tavoitteeni oli kreikkalaisen filosofian mukaisesti tukea mahdollisimman pitkälle sitä, että jokainen voisi kasvaa kaikkiin niihin mahdollisuuksiin, jotka potentiaalisesti ovat heissä olemassa. Olen halunnut kuunnella mistä kukin oli kiinnostunut ja missä he halusivat kehittyä.

Johtaja

Entisten työtovereidensa kehumiseen Tapani Ruokanen ei väsy. Tähän asti hän on ollut työntekijöidensä tavoitettavissa 24/7, eli 24 tuntia vuorokaudesta viikon jokaisena päivänä. Sitä ulkomaille toimittajia lähettävän lehtitalon päätoimittajalta edellytetäänkin. Vähitellen hälytystila on alkanut laskea.

Toimituksessa vallinneet syväjohtamisen opit eivät toki ole Ruokasen itse keksimiä. Ne ovat käytössä ja sovellettavissa vapaasti myös muissa yhteisöissä. Johtajan täytyy luottaa, että työntekijät tekevät parhaansa ja toisin päin.

– Myös toimitus on tiimi, jonka pitää pystyä luottamaan jäseniinsä. Luottamuksen syntymiseen ja sen varmistamiseksi tarvitaan yhteistä keskustelua. Siinä luodaan yhteinen moraali. Sellainen vaarahan on aina olemassa, että luottamusta käytetään väärin hyväksi.

Lähitulevaisuudessa Tapani Ruokanen jää odottamaan, mihin häntä seuraavaksi viedään.

– Luotan siiten, että Jumala johdattaa niitä, jotka rukoillen kulkevat.

Hän toivoo saavansa eläkeläisenäkin elää mahdollisimman autonomista ja hyödyllistä elämää.

– Niin ne muutkin papparaiset tuntuvat ajattelevan, Ruokanen tuumii.

Oppipoika

Vain 16-vuotiaana Lapin Kansan kesätoimittajana laajalle yleisölle kirjoittamisen aloittanut Tapani Ruokanen on aina potenut olevan liian nuori. Yhtäkkiä hänellä on hassu tunne: minusta on tullut seniori.

– En kuollutkaan nuorena reportterina seikkaillessani Latinalaisen Amerikan viidakoissa, vaan olen eläkeläinen Helsingissä.

Hän pitää kaikkien ikäryhmien näkökulmia oikeutettuina ja kaikkia ikiä riittävinä.

– Nuorena näkökulma on toisenlainen kuin enemmän nähneellä. Meidän pitäisi yhteiskunnassamme osata hyödyntää eri ikäisten osaamista ja uskaltaa tehdä yhteistyötä hiljaisen tiedon käyttöön saamiseksi.

Erityisen huolissaan Ruokanen on noin nelikymppisten työttömyydestä. Pitkittyessään työttömyys voi olla traumatisoiva kokemus. Työikäisten voimavara ei saa jäädä käyttämättä. Yllättäen Tapani Ruokanen puolustaa tiukasti alle nelikymppisten naisten oikeutta vaikuttaa yhteiskunnallisesti.

– Olen tehnyt havaintoja ja näyttää siltä, ettei heidän kannattaisi pyrkiä esimerkiksi politiikkaan. Sellainen asenne ei kyllä ole oikein, Ruokanen sanoo tiukasti.

Toimittaja

Yhdeksi elämänsä vaikuttavimmista kohtaamisistaan Ruokanen nimeää tapahtuneen Äiti Teresan kanssa 1970-luvulla. Sana-lehden toimittajana hän sai Ulkoministeriöltä stipendin kehitysmaista tiedottamista varten. Siitä seurasi kaksi kuukautta Lähetyslaiva Ebeneserillä. Juttuja syntyi Sanaan, Ylen radio-ohjelmaksi ja kirjaksi, Tehtävä Aasiassa (Kirjaneliö 1977), asti.

Äiti Teresa näki nuoren ulkomaantoimittajan kulttuurishokin aiheuttaman hätääntymisen.

– Te näette paljon köyhyyttä ja se johtuu siitä, että emme rakasta Sama syy se on teilläkin, Äiti Teresa sanoi minulle rauhallisesti. Hän kertoi Laupeuden sisarten rukoilevan joka aamu, että Jumala tekisi heidät sen arvoisiksi, että voisivat tukea köyhiä ja kodittomia nousemaan jaloilleen ja kulkemaan itse. Se oli minulle näkökulman kääntyminen.

Körtti

Vaikka papiksi 1973 vihityllä Ruokasella ei ole ollut kiireisen elämän vuoksi aikaa rakentaa seurakunta- eikä ystävienyhteyttäkään, kuten körttiläiset tapaavat sanoa, radiosta Herättäjäjuhlia kuunnellessaan hän kokee olevansa mukana. Hän on kirjoittanut herännäisyydestä Paavo Ruotsalaisen historian kautta.

– Ruotsalaisen teologia tuli minua hyvin lähelle. Se edustaa semmoista alatien kristillisyyttä. Kun itse on huomannut, ettei sitä kovin suuri Jumalan valittu työtoveri olekaan vaan aika pieni tekijä tässä maailmassa, körttiläisyydessä on lohdullinen sanoma.

Herännäiset juuret tulevat Ruokasen äidin puolelta. Isän suku oli Rovaniemen lestadiolaisia.

– Ja minä osallistuin opiskeluaikanani Kansan Raamattuseuran opiskelijaliikkeeseen. On arvokasta, että olen saanut erilaisia näkökulmia ja hengellisessä mielessäkin erilaisia lahjoja monesta eri suunnasta.

Tapani Ruokanen on palkittu monesti ja kirjoittanut useita kirjoja myös matkoiltaan maailmalla.

Kuvateksti: – Sotareportteriaika opetti paljon ihmisten raadollisuudesta, mutta myös maailmalla elävien kristittyjen välisestä voimakkaasta solidaarisuudesta. Oli lohduttavaa nähdä, että joka maan osassa oli joku joka ei luovuttanut, Tapani Ruokanen kertoi Päivä Osakeyhtiön avustajilleen ja työntekijöilleen järjestämässä koulutuspäivässä.

Teksti: Tiia Klemettilä