Uusimmat kommentit

Lähiöiden aika on ohi – eläköön esikaupunki

Tuhansien muiden suomalaisten tapaan muutin Helsinkiin opintojen perässä 1970-luvun alussa. Ensimmäinen oma koti rakennettiin suureen kerrostaloon lähiöön. Keskustelimme eilen illalla Kontulatalon asukasillassa Wanhassa Postissa lähiöistä ja nostin ainoana eduskuntavaaliehdokkaana lapun, jossa vaadittiin ”lähiö”-nimestä luopumista. Muut keskustelijat olivat Eero Heinäluoma (sd), Mika Raatikainen (Ps), Paavo Arhinmäki (vas), Timo Laaninen (kesk), Outi Alanko-Kahiluoto (vihr) ja Veronica Hertzberg (rkp). Miksi siis on aika luopua lähiöistä ja siirtyä esikaupunkiin?

Aluksi pelkät elementtitalot törröttivät metsän keskellä. Haaveiltiin tulevaisuudesta, jolloin myös palvelut on rakennettu valmiiksi. Lähiöt syntyivät, kun tarvittiin pikaisesti asuntoja 1960- ja 1970-luvuilla maalta ja maaseutukaupungeista pääkaupunkiin vyöryville suurille ikäluokille. Me aloitimme opiskelun, monet pääsivät ensimmäiseen työpaikkaansa ja asuivat lähiöissä. Sana ”tulevaisuus” liittyy omiin muistoihini lähiöelämästä, kun bussia Helsingin keskustaan odotettiin räntäsateessa. Tulevaisuudessa lähiö olisi rakennettu valmiiksi ja uudet uljaat liikenneyhteydet toimisivat, lasten päiväkodit ja koulut olisivat muuttaneet parakeista uusiin monitoimitaloihin ja kauppakeskus olisi muutakin kuin pieni elintarvikekauppa.

Tämä tulevaisuus on nyt. Lähiöt ovat kehittyneet ja liikenneyhteydet parantuneet. Suurista ikäluokista on tullut aktiivisia seniorikansalaisia, jotka harrastavat ja tapaavat toisiaan entisissä lähiöissään. Mutta tämä ei riitä. Pääkaupunkiseudun vanhoista lähiöistä on kehitettävä kukoistavia esikaupunkeja, joissa eri sukupolvet viihtyvät, samoin kieleltään, etinseltä taustaltaan ja uskonnoiltaan erilaiset ihmiset. Esikaupungeissa asuu toki edelleen tulevaisuudessakin paljon väkeä, joka käy töissä esimerkiksi metrolla tai paikallisjunalla keskustassa, mutta monet eivät liiku omasta esikaupungistaan entiseen tapaan keskustaan kuin korkeintaan teatteriin, urheilukilpailuun tai muuhun harrastukseen. Esikaupungeista voi kasvaa myös alueita, jotka tarjoavat työpaikkoja nuoremmille asukkailleen. Niistä ei tarvitse kenenkään lähteä pois päästäkseen harrastamaan tai työskentelemään.

Miten teemme uusista esikaupungeista, entisistä lähiöistä dynaamisia paikkoja, joissa on mukava elää? Yksi keino on viisas täydennysrakentaminen, joka tehostaa vanhan, hyvän infran eli olemassaolevien sähkö-, putki- ja liikenneverkkojen käyttöä. Tarvitaan uusia asuntoja ja vanhojen korjaamista, jopa kokonaan uudelleenrakentamista. Sillä tavalla vanhaan lähiöön houkutellaan myös uusia sukupolvia. Kaikenlaisia asuntoja tarvitaan, omistus-, vuokra- ja asumisoikeusasuntoja. Täydennysrakentaminen tarkoittaa sitä, että hyvien liikenneyhteyksien, kuten asemanseutujen ääreen saadaa lisää koteja. Ei pidä pelätä korkeitakaan taloja. Myös seniorikansalaiset viihtyvät, kun palvelukset ovat lähellä – parhaimmillaan hissimatkan päässä kotoa.

Rakentamisen tiellä on esteitä, jotka täytyy raivata. Asunto-osakeyhtiölaki on muutettava eduskunnassa niin, että yhtiötä voidaan kehittää enemmistöpäätöksin. Tällä hetkellä moni hyvä hanke seisoo yhden jäärän takia. On myös muutettava valitusoikeutta – se on kieltämättä demokratiassa tärkeä kansalaisoikeus, mutta se ei saa olla kehityksen jarru. Kaupungin tonttipolitiikkaa ja kaavoitusta on kehitettävä niin, että asuntojen järkyttävä hinnanousu saadaan pysäytettyä. Se on mahdollista. Yksi ongelma on pääkaupunkiseudun kuntien huono yhteistyö, jonka takia tontteja on vaikea saada. Kannattaa käydä ottamassa oppia Oulusta, missä on kyetty pitämään asuntojen hinnannousu kurissa vuosikymmenien ajan.

Esikaupunkien eli entisten lähiöiden viihtyvyyttä voidaan kehittää täydennysrakentamisen yhteydessä muistamalla myös yhteisöllisiä toimintoja, kuten asukkaiden kokoontumistiloja, kahviloita ja kirjastoja. Seurakunnatkin voisivat avata kirkkorakennuksiaan entistä monipuolisemmin asukkaiden yhteistoimintaan. Viherkeitaat, kuten puistot, tarjoavat henkireikiä kaupunkilaisille ja mahdollisuuden nauttia luonnosta myös niille, jotka eivät pääse liikkumaan helposti kovin kauas kotoaan.

Tästä näkökulmasta myös Malmin lentokenttä – joka on Suomen toiseksi vilkkain kenttä Helsinki-Vantaan jälkeen – tulee säilyttää ja avata entistä enemmän asukkaiden käytettäväksi. Samoin Tuomarinkylän kartanon ympäristö hevostalleineen ja koirakilpailuineen kuuluu elävään kaupunkiin, myös täydennysrakentamisen jälkeen. Samaan sarjaan kuuluu Mustavuori. Nämä asiat ovat pikemminkin kaupunginvaltuuston kuin eduskunnan tai sinne pyrkivän asioita, mutta vaikuttavat kuitenkin pääkaupunkiseudun yleisilmeeseen. Tällä hetkellä Helsinki on varsin viihtyisä, ilmava ja vihreä kaupunki, myös turvallinen. Näistä kannattaa pitää kiinni myös uusia esikaupunkeja kehitetttäessä. Se on koko Suomen etu.

Lähiöiden aika on ohi – yhteisöllisten ja vihreiden esikaupunkien aika alkanut. Niiden uusissa kerrostaloissa viihtyvät vanhat ja nuoret.

Vastaa