Uusimmat kommentit

Miksi Sailaksen lista ei synny uudelleen?

Valtiovarainministeriön virkamiesjohdon ja ministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäen raju kuuden miljardin euron leikkauslista tuo mieleen 1990-luvun laman ja valtiosihteeri Raimo Sailaksen. Molemmat ovat hätähuutoja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi, vaikka ei siltä aina näyttäisi: ellemme lopeta yli varojen elämistä, meille käy huonosti. Yhdessä suhteessa listat kuitenkin eroavat toisistaan dramaattisesti: 1990-luvun vyön kiristystä esittäneet virkamiehet saivat silloisen valtiovarainministeri Iiro Viinasen (kok) täyden tuen, mutta nykyinen valtiovarainminiteri Antti Rinne (sd) sanoutui välittömästi irti lähimpien työtovereidensa ja asiantuntijoidensa esityksestä.

Rinteen nihkeä asenne on vahinko, sillä virkamiesten esitys olisi tarjonnut valtiovarainministerille ja itse asiassa koko hiipuvalle hallitukselle mahdollisuuden tehdä välttämättömyydestä hyve: virkamiesten ja asiantuntijoiden arvioon vedoten olisi voitu alustaa poliittisesti epämiellyttävä, mutta välttämätön uudistustyö – josta lopulta juuri valtiovarainministeri olisi korjannut pisteet kotiin. Puolueitten esittämät säästöt eivät nimittäin riitä pelastamaan Suomea, vaan uudistustyö on aloitettava vaalituloksesta ja hallituspohjasta riippumatta uudessa hallituksessa. Vaalien läheisyys pelotti ja esti viisaan politiikan. Suomen talous kasvaa liian hitaasti, se ei nyt meitä pelasta. Menot ovat jatkuvasti suuremmat kuin tulot.

Talouspolitiikan lähtökohdat -raportti osoittaa myös, missä on suomalaisen yhteiskunnan järeä asiantuntemus. Se ei ole ministerien liepeillä pyörivissä poliittisissa valtiosihteereissä ja muissa avustajissa vaan vakituisessa virkamieskunnassa, joka voi latoa pöytään tosiasioita pelkäämättä virkansa menetystä, kuten poliittiset virkailijat joutuvat tekemään. Suomen talouden tila on odotettua huonompi ja olemme Kreikan tiellä, varoittavat VM:n johtavat virkamiehet. Valtion ja kuntien menoihin olisi saatava kuuden miljardin euron menoleikkaukset seuraavalla vaalikaudella. Ja työhön olisi ryhdyttävä heti uuden hallituksen alkutaipaleella. Virkamiehet eivät esitä konkreettisia leikkauslistoja, se jää tulevan hallituksen tuskaksi. Hetemäki suositteli hyvää reseptiä Lipposen hallitusten ajalta. Leikkauksista on sovittava jo ennen salkkujen jakoa. Tätä neuvoa ei ole myöhäistä kuunnella.

Verojen kiristämisen tie on myös käyty loppuun. Politiikassa pitäisi muistaa, että veroja korotettaessa verotuloja ei välttämättä saadakaan kerätyksi niin paljon kuin veronkorotus on. Ihmisten halukkuus lisätä tulojaan työtä tekemällä heikkenee verotuksen kiristyessä. Moni vähentää kulutustaan, lykkää yritystoiminnan aloittamista tai muuten vetäytyy. Kiistelty pankkiiri Björn Wahlroos kuvaa uusimmassa teoksessaan Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta ns. Lafferin käyrää, joka osoittaa kiistatta kuinka verotulot eivät kasva veronkorotusten suhteessa vaan alkavat tietyn vaiheen jälkeen itse asiassa supistua. Veronkorotuksia seuraavat tehokkuustappiot saattavat olla suorastaan vahingollisia. Kannattaisi tutustua tähän ajatteluun, vaikka se tuntuisi vähän paperinmakuiselta.

Kansantalousosaston johtaja Markus Sovala kehottaa ”kohdistamaan leikkauksia kaikkeen mikä liikkuu”. Tunnen Markuksen vuosien takaa ajoilta, jolloin olimme kumpikin Pelastakaa Lapset -liiton luottamustehtävissä. Markus tunnettiin vakaumuksellisena sosiaalidemokraattina. Jälleen kerran näyttää siis siltä, että sosiaalidemokraattien talousasiantuntemus ja poliittinen päätöksenteko kulkee eri polkuja. Sovala osaa käyttää värikästä kieltä: kohta komissio syö pöydässämme. Eli edessämme on Kreikan tie. Julkisen taloutemme alijäämä ylitti viime vuonna 3,0 prosentin rajan ja velkasuhde 60 prosenttia on ylittymässä. Teollisuutemme romahduksen syyt tunnetaan, samoin viennin vetämättömyys.

Valtiovarainministeriön laskelmat osoittavat kuntien menojen kaksinkertaistuneen 2000-luvulla. Muistan päätoimittajien ja kuntaminiterin yhteisen iltaseminaarin valtion kartano Königstedtissä juuri ennen kuin kansainvälinen finanssikriisi pamahti päälle. Ministeri Mari Kiviniemen kalvopaketissa oli kuva kuntien menojen kasvusta: sen pylväitten varaan olisi voinut rakentaa hyppyrimäen. Kysyin tuolloin ministeriltä, mistä tämä johtuu ja mitä asialle aiotaan tehdä. Ministeri kysyi virkamiehiltäkin, mutta kukaan ei osannut vastata. Nyt yhdeksän miljardin euron alijäämävuosia on kertynyt kuusi, listasi Hetemäki Hesarin mukaan (20.3.).

Suomi on kääntymässä, mutta ei valitettavasti parempaan suuntaan. Politiikan konservatiisimmat voimat haluavat säilyttää kaiken koskemattomana – taantumus on saamassa yliotteen. Ilmansuunnat ovat kääntyneet: uudistavat voimat ovat poliittisesti oikealla, muutosvastarinta vasemmalla. Nyt kannattaisi kuunnella virkamiehiä ja antaa heidän tehdä tämän ajan Sailas II, josta saataisiin selkänoja uuden politiikan luomiselle. Se on tämän sukupolven velvollisuus tulevia kohtaan. Muuten tuhoamme pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ja joudumme Kreikan tielle.

Vastaa