Uusimmat kommentit

Presidentti vahvisti valtaansa

Tasavallan presidentti vahvisti uudenvuodenpuheellaan suomalaisen poliittisen järjestelmän kaksipäisyyttä, siis omaa valtaansa. Näyttää siltä, että epävarmoina aikoina – kuten nyt – hallitus keskittyy hoitamaan ikäviä juoksevia asioita, mutta presidentti tulkitsee kansakunnan yhteistä arvomaailmaa ja tahtotilaa, asettaa kansallisia tavoitteita.

Uudenvuodenpuhe osoittaa, että järjestelmä toimii hyvin. Tähän lienee myös tähdätty perustuslakia uudistettaessa. Vietäessä valtaa tasavallan presidentiltä on haluttu vahvistaa läntistä parlamentarismin mallia, mutta säilyttää ikään kuin reservissä, huonojen päivien varalla myös tasavallan presidentti-instituutio. Aiemmin järjestelmä ei ole näyttäytynyt yhtä selkeästi kuin nyt, mutta ajatkin ovat olleet huolettomammat. Nyt reservi on tarpeen ja käytössä.

Presidentin virka voisi nykyisen lainsäädännön aikana jäädä lähes seremonialliseksi, jos viran haltija tyytyisi olemaan pelkkä symbolinen hahmo kansakunnan kaapin päällä. Laki antaa tasavallan presidentille edelleen yhden keskeisen valtikan: hän johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Nykyinen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on nyt tarttunut lujasti ohjaksiin siinä asiassa, missä laki on hänelle vielä ohjakset jättänyt. Ja se on hyvä asia. Miten tämä ilmeni uudenvuodenpuheessa?

Presidentti määritteli aluksi peruskysymykset, joiden mukaan kansakunnan toiminta ja tavoitteet on asetettava. Ensimmäinen vakava tosiasia on sota: se on muuttunut ulkomaanuutisesta Euroopan todellisuudeksi. Suomi ei ole enää maailman tarkkailija vaan mukana tapahtumissa, tahdoimmepa sitä tai emme. Olemme sodan keskellä. Sota ei ole nyt samanlainen kuin talvisota tai jatkosota. Mutta se on sotaa, jossa kuolee ihmisiä, jossa hyökätään ja puolustaudutaan. Ja Suomi on siinä mukana.

Niinistö määritteli Suomen linjan selkeästi. Politiikkamme on johdonmukaista. Suomi tuomitsee Venäjän tekemän Krimin valtauksen ja toiminnan Itä-Ukrainassa. Se tapahtuu yhdessä EU:n kanssa – mutta: myös suoraan, omissa yhteydenpidossa Venäjään. Tässä on selkeä linja. Suomi ei kätkeydy kritiikissään isomman selän taakse tai valittele Venäjälle päin, että ”emmehän me, mutta kun nuo kaverit”.

”Me tuomitsemme laittomat aluevaltaukset, laittomat voimankäytöt ja yritykset rajoittaa valtioiden itsemääräämisoikeutta.” Tämä on yksiselitteistä puhetta, ryhdikästä länsimaisen vapauden, demokratian ja oikeusvaltion puolustusta. Joskus tämäkin piti ilmaista jo kansallisen psyyken terveyden takia.

Suomi on näin ilmaissut selkeästi, ettemme ole opportunisteja, vaan uuden ajan politiikkaan sitoutuneita, koska ”jos valta onkin joskus kasvanut kiväärin piipusta niin enää sieltä kasvaa vain kaaos”. Kritiikki on tarkkaa ja terävää. Maolaisuus meni jo, vanha valtapolitiikka on menneisyyttä, kansainväliset sopimukset ja vakaa yhteistyö tulevaisuutta.

Suomi rohkenee tuomita ”laittomat aliuevaltaukset, laittomat voimankäytöt ja yritykset rajoittaa valtioiden itsemääräämisoikeutta”. Tällainen rohkeus on perusteltua: ”Sellainen toiminta tuo mukanaan vain vaaraa ja jännitteitä kaikkialle.” Paikallisella sodalla Ukrainassa on presidentin mukaan laajoja seurauksia, sillä ”kriisi on johtanut uudenlaiseen lännen ja Venäjän vastakkainasetteluun”.

Niinistö toteaa Suomelle olennaisen asian: ”Kasvanut jännite heijastuu myös Suomen lähialueille, vaikka emme uhattuina olekaan.” Ukrainan kannalta rauhan ratkaisu on välttämätön, mutta meillekin on tärkeää katkaista vastakkainasettelun kierre, vaikka suoraa uhkaa ei olekaan.

Suomella ei ole nykyisessä jännittyneessä tilanteessa muuta intressiä kuin edesauttaa konfliktin ratkaisuyrityksiä ja jatkaa kaikkea sitä yhteistyötä, mikä näissä oloissa on mahdollista. Me emme ole siis liittyneet mihinkään Venäjän-vastaiseen koalitioon, vaan pyrimme antamaan apua vakauden palauttamiseksi.

Presidentin realismi perustuu paasikiviläisesti maantieteeseen. ”Kaikkina aikoina Venäjä on ja pysyy Suomen naapurina”. Ja samalla: ”Venäjä hyvin tietää, että Suomi on ja pysyy osana länttä.” Kannanotto viittaa maantieteen lisäksi historiaan, kulttuuriin ja poliittiseen perintöömme, joka on yhtä kiistatonta ja pysyvää kuin naapuruutemme Venäjän kanssa.

On perin tärkeää, että Suomen korkein valtionjohto ilmaisee näin selkein sanoin, mitä ja missä me olemme. Ulko- ja turvallisuuspolitiikalla on oma intressi: pysyä hengissä. Näin Niinistö viittaa presidentti Mauno Koiviston tapaan eksistenssikysymykseen: ”Suomi varmistaa ulko- ja turvallisuuspolitiikallaan olemisensa; suomalaisten vapauden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin.”

Suomen linjan määrittely ”aktiiviseksi vakauspolitiikaksi” sisältää aineksia, jotka ovat tulleet tutuiksi maailmansodan jälkeisessä ulkopolitiikassamme: vakaa Pohjois-Eurooppa ja vastakkainasettelun lieventäminen. Suomella ei ole tarvetta ryhtyä koko maailman lääkäriksi,. mutta sillä on omalla lähialueellaan tärkeä rooli.

Niinistö muistuttaa ruotsalaisia siitä, että meillä myös sotilaallinen konflikti on pidetty mukana tulevia uhkakuvia pohdittaessa. Siksi on säilytetty sen mukainen puolustuskyky. Tämä on myös kutsu Ruotsille syventämään yhteistyötä ja arvioimaan oma puolustusta entistä realistisemmin, mikä onkin siellä jo alkanut. Uskottavuus kuitenkin horjuu ja siksi meilläkin on satsattava puolustukseen entistä enemmän. Se oli ohje eduskunnalle. Oma puolustuskyky on olennaista kaikissa oloissa.

Läntinen kumppanuus voidaan määritellä laajasti, kuten Niinistö tekee: EU-jäsenyys, yhteistyö Ruotsin kanssa, Nato-kumppanuuden jatkaminen uudella tasolla – ja ”sanomattakin on selvää”, että myös Nato-jäsenyys pysyy vaihtoehtojen joukossa.

Suomi pyrkii varovaisesti eroon talvisodan traumasta: meitä ei ole tuomittu lopullisesti yksinäisyyteen ja eristyksiin. Olemme uudessa tilanteessa, kun meillä on mahdollisuus aitoon kumppanuuteen. Voimmeko kuitenkaan luottaa tuohon kumppanuuteen pahana päivänä?

Turvallisuuspoliittisessa osiossa uudenvuodenpuheessa oli yksi ehkä jonkun mielestä idealistinen ajatus: vaikka EU-jäsenyydestä ei ole puolustusratkaisuksi, unioni ei voi vain seurata, jos jäsenmaata ja aluetta loukataan. Valitettavasti tämä saattaa olla utopiaa, vaikka se olisikin toivottavaa.

Mitä turvaa voisimme saada tositilanteessa eurooppalaisilta kumppaneilta, valtioilta, joiden armeijat ovat heikkoja ja poliitikot vielä heikompia? Siksi Euroopan turvallisuusrakenteita on aktiivisesti kehitettävä, myös puolustusulottuvuutta yhteistoiminnassa Naton kanssa. Suurena tavoitteena tulee olla järjestelmä, jonka vallitessa hyökkäyssota Euroopassa muuttuu kannattamattomaksi.

Sisäpolitiikasta Niinistö puhui puoluepoliittisen pelilaudan yläpuolelta vedoten vanhaan hallitsijan tapaan suoraan kansalaisiin. Pelinappulat eli konkreettiset esitykset jäivät politiikan toimijoille, vaikka presidentti niihin viittasikin yleisellä tasolla toteamalla ”puheet alkavat olla pidetty, on toiminnan aika”. Ongelmat onkin puitu julkisuudessa eikä niistä ole suuria erimielisyyksiä.

Presidentti vetosi tavanomaisen poliittisten tavoitteiden asettelun sijasta päinvastaisten menetelmien käyttöön: puolueitten ei tule viestittää kannattajille, mitä kaikkea hyvää me haluamme seuraavalla vaalikaudella saada, vaan mistä hyvästä me olemme valmiita luopumaan yhteisen edun nimissä.

Tämmöinen poliittinen linjanveto voi olla monen mielestä epärealistista. Myös Niinistö tietää tämän todetessaan tutun Jean-Claude Junckerin sitaatin: ”Me kyllä tiedämme. mitä pitäisi tehdä, mutta emme tiedä miten tulisimme uudelleen valituiksi niin tehtyämme.” Siksi epäitsekästä ajattelua tarvitaan myös äänestäjäkunnassa. Ja omaa järjen käyttöä.

Talous haurastuu ja on tehtävä peruskorjauksia. Presidentti vetosi tässä asiassa oppositioon, ”Liisan listaan”, mutta myös ohi puoluekentän ”tavalliseen suomalaiseen”, jonka asenne ratkaisee hyvinvoinnin tulevaisuuden.

Pallo on heitetty – kuka ottaa kopin ja miten? Kuulemmeko nyt vaalikentillä puheita siitä, mistä kaikesta demarit, keskustalaiset, kokoomuslaiset, perussuomalaiset, vihreät, vasemmistoliittolaiset ja kaikki muut haluavat innolla luopua? Tuskin vain. Ihminen ei noin vain muutu.

On hyvä, että suomalaisia muistutettiin maahamme liittyvistä hyvistä puolista, kuten eheydestä, jonka tavoitteena on pitää ”kaikki mukana”. Suomi on hyvä maa. Silti korjattavaakin on.

Niinistön viesti oli yhtäältä idealistinen, korkeita tavoitteita ja arvoja pohtiva. Toisaalta hän asetteli asiat arkitasolle, ihmisyyden pitkään perspektiiviin ja asioiden hoitamiseen varsinkin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Ympäristökin liittyy yhteisymmärryksen etsimiseen kansainvälisessä politiikassa, kuten Niinistö totesi. On oltava vastuullinen, torjuttava ilmastonmuutosta, mutta nähtävä sen toteuttamisessa myös talouden kehittämisen mahdollisuus. Arki ja idea voidaan sovittaa toisiinsa.

Arkitasosta muistutettiin 101-vuotiaan Hannes Hynösen avulla. Hyvän elämisen osaaminen vaatii itsetuntemusta, toisen mittaamista sillä millä itseään mittaa, kohtuullista ajattelua omasta itsestä ja toisesta, mutta myös uskoa omaan yhteisöön.

 

2 kommenttia

  1. Presidentti Niinistö sanoi uudenvuodenpuheessaan, että Suomi kuuluu länteen.

    Kaikki olivat taas tyytyväisä, lehdet pääkirjoituksissaan ja kansalaismielipiteet keskustelupalstoilla ylistivät Suomen kuulumista länteen. Kukaan ei enää presidentin ilmoituksen jälkeen epäilyt Suomen kuulumista länteen. Eihän ainakaan Venäjä voi hyökätä presidentin ilmoituksen jälkeen länsimaahan, eihän?

    Uskomme, että kyllä meitä muut auttavat, jos apua vain tarvitsemme, sen sijaan meidän ei ole tarvetta auttaa muita.

    Totuus on kuitenkin uskomuksiamme tylympää.

    Suomi ei itse voi itse määritellä asemaansa eikä Suomen omalla määrittelyllä ole merkitystä, vain muiden maiden määrittelyllä on merkitystä.

    Puheet ovat puheita, vain teot ratkaisevat, niin myös Suomen länsimielisyyden määrittelyssä.

    Suomen länsimielisyyttä ei vielä ole kunnolla testattu. EU:n Venäjä-pakotteiden asettamisesta Suomi ei selvinnyt ihan puhtain paperein, kiitos Tuomiojan lisäpakotejarruttelun.

    Kunnollinen testi esimerkiksi olisi, jos Suomelta pyydettäisiin sotilaallista apua Venäjän intervention seurauksena. Apua pyytäisi Lissabonin sopimuksen perusteella jokin EU-maa, vaikkapa Viro. Kykenisikö Suomi tekemään avustuspäätöksen, joka tosiasiallisesti asettaisi Suomen Venäjää vastaan myös sotilaallisesti. Pelkäisikö Suomi omia Venäjä-suhteitaan eikä suostuisi avustamaan?

    Tuollaisessa tilanteessa mitattaisiin todella, kuuluko Suomi länteen vai ei. Jos Suomi uskaltaisi asettua EU:n puolelle ja olisi valmis antamaan myös sotilasapua, kuuluisimme länteen, muutoin ei.

    Ei ne puheet, vaan ne teot.

    Vastaa
  2. Sinänsä asiallinen analyysi Niinistön puheesta. Mietin vain sitä, mikä vaikutus tällaisilla meidän asemoinnilla on? Kriisitilanteessa puheet ja julistukset ”kuulumisesta länteen” eivät paina. Venäjä tekee aivan kuten sen OMIEN etujen mukaista on.

    Sen vuoksi olisi hyvä keskustella myös Salonuis-Pasternakin analyysin tapaisista ”asemoinneista”, koska se on paljon lähempänä Venäjän todellista käyttäytymistä kuin Niinistön ”asemoinnit ja julistukset”. Me ei kuuluta länteen, jos meillä ei ole voimaa todistaa sitä.

    Vastaa

Vastaa