Uusimmat kommentit

”Suomi on rapistuva keski-ikäinen mies”

Suomi selviytyy – vai selviytyykö? Asiantuntijoiden pohdiskelu Helsingin Suomalaisella klubilla sisälsi monia kysymysmerkkejä. Nykyinen talouskriisi alkoi Nokian ja muun teknologiateollisuuden sekä metsäteollisuuden romahduksesta. Menestyksen edellytykset poikkeavat nyt siitä, mihin Suomessa totuttiin toisen maailmansodan jälkeen: taloudellinen kukoistus on rakennettu tähän saakka lähes yksinomaan suomalaisten suuryritysten varaan – nyt ratkaisevassa asemassa voivatkin olla pienyritykset. ”Mies ja läppäri” voivat rakentaa maailmanlaajan palveluverkoston lähes olemattomin kustannuksin entiseen verrattuna. Voisiko tässä olla tulevaisuus?

Keskustelun alussa paneelin isäntä Tapani Ruokanen alusti käännekohdasta, jossa Suomi on juuri nyt: olisi löydettävä uudenlainen ihmiskeskeinen ja moniulotteinen pienimuotoisten toimintojen verkosto, jossa työ, tutkimus, yritteläisyys ja kansalaistoiminta kohtaavat.

”Hyvinvointiyhteiskuntaa ei uudisteta säilyttämällä, vaan uudistamalla se, tekemällä päätöksiä, purettava byrokratiaa ja muita esteitä. jotta Suomesta tehdään jälleen työpaikkoja houkutteleva maa. Monenlainen valvonta, viranomaisvaatimukset, valitukset ja raportointivelvollisuudet vievät energiaa pienyrittäjältä. Myös suuryritykset on pidettävä Suomessa, kuten on tehty Saksassa. Metsäteollisuudessa muhii uudistus, teknologiateollisuudessa globalisaation ja digitalisaation vallankumous. Pienyrityksissä on työpaikkoja, kunhan työhön ottamista ja menemistä helpotetaan”, kokoomuksen kansanedustajaehdokas Ruokanen alusti keskustelua.

Hän korosti mahdollisuutta kehittää perustulosta malli, joka sallii nykyistä suuremman ansiomahdollisuuden opiskelijalle, työttömälle, vammaiselle – ylipäänsä tulonsiirtoja nauttivalle.

”Suomen perusta on terve ja maamme on edelleen ehkä maailman paras, jos katsotaan väestön koulutustasoa, yhteiskunnan toimivuutta, ympäristön puhtautta, mutta myös velkaantuneisuutta vielä tällä hetkellä. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta toimii ja nyt on pidettävä huolta sen kehittämisestä. Se ei voi tapahtua syömävelkaa ottamalla ja toisten taskuilla käymällä eli jatkuvasti kiristyvällä verotuksella”, Ruokanen sanoi.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori kuvaili kuinka Suomi on yksi maailman suurimpia menestystarinoita toisen maailmansodan jälkeen: sodan jälkeen bruttokansantuotteemme oli puolet Ruotsin tasosta, mutta maamme nousi maailman kärkikastiin ja kasvu jatkui vuosiin 2007-2008 saakka. Uuteen nousuun on vaikeaa päästä:

”Kehitys on kääntynyt huolestuttavaan suuntaan monista eri syistä. Kustannuskilpailukyvyn rapautuminen on olennaista, vienti kärsii, eurokriisi ja Venäjän kriisi vaikuttavat. On käynnissä elinkeinorakenteen muutos: Suomi on suuryritysvaltainen maa, jonka elinkeinorakenne on ollut kapea. Kansantalouden haavoittuvuus paljastui Nokian ja paperiteollisuuden romahtaessa. Pitkän tähtäimen kilpailukyvyssä (WEF) olemme vielä maailmassa kolmansia, mutta toisen luokituksen (IMD) mukaan kustannuskilpailukyvyn heikkeneminen on laskenut meidät 13. sijalle”, Vapaavuori pohti alustuksessaan.

Vapaavuoren mukaan ei ole yksittäistä temppua, jolla Suomen tilanne korjattaisiin. Ministeri vertasi Suomea keski-ikäiseen mieheen, jonka kunto on alkanut rapautua: siinä eivät auta yksittäiset tempaukset, vaan täydellinen elämäntaparemontti ja kurinalaisuus, jotka vaikuttavat hitaasti.

”Elämäntaparemontit ovat vaikeita, houkutus jatkaa entiseen malliin on suuri, mutta pitkäjänteisyys ja määrätietoisuus palkitsee. Suomessa se tarkoittaa työn tarjontaa, kustannuskilpailukyvyn uudistumista, valtiontalouden tasapainottamista, pk-sektorin elpymistä. Toivoa on”, ministeri arvioi Suomen elämäntavan uudistustarpeita.

Perheyritysten liiton toimitusjohtaja Leena Mörttisen mukaan Suomen tilanne ”on juuri tällainen” kuin Vapaavuori kuvasi:

”Teknologian murros vei suuruuden ekonomian. Nyt toimitaan pienissä yrityksissä ja vähällä väellä – ja luodaan entistä parempaa palvelua. Mies ja läppäri voi palvella miljoonia. Kansantalouden menestys on luotu suuruudella ja korporatiivisella mallilla. Teknologian murros on rankka ja muut kansantaloudet ovat massoina aivan takanamme. Nyt tarvitaan visionäärisiä omistajia, kun meillä on näin hieno maa ja loistava ympäristö”, Mörttinen sanoi ja varoitti ekonomistien ennusteista, jotka menivät pieleen, kun kriisiä luultiin vain suhdannetaantumaksi.

”Yrityksissä voi olla monta pientä kokonaisuutta. Omaa pääomaa tarvitaan velan lisäksi yrityksissä, kun vanha devalvaatiovetoinen maailma on mennyt.”

Ministeri Jaakko Iloniemi näki Venäjän mahdollisuudet edelleen kohtalaisina: suuret raaka-aineivarat ja kohtuullisen hyvin koulutettu väestö ovat voimavara, mutta luottamuksen puute estää pitkäaikaiset investoinnit maahan.

”Venäjä pyrkii suurvalta-asemaan, mutta onnistuu ainoastaan jos palaa kasvu-uralle taloudellisesti. Venäjä ei ole koskaan ollut suuri taloudellisessa mielessä, lähinnä raaka-ainelähde.”

Keskustelussa todettiin, ettei Suomen riippuvuus Venäjästä ole poikkeuksellista tai edes ongelma, kun viennistämme noin kymmenen prosenttia suuntautuu sinne:

”Puolan ja Tanskan viennistä neljännes menee Saksaan, Kanadan viennistä puolet Yhdyvaltoihin. Iso naapuri on myös iso mahdollisuus”, Vapaavuori totesi. Venäjälle menneet yritykset joutuvat vastaamaan heikentyneeseen ostovoimaan ja inflaation, arvioi Mörttinen, mutta se voi lisätä dynaamisuutta. Iloniemen mukaan sanktioita tarvitsevat sekä Putin että EU: ilman niitä Putin ei pysyisi vallassa eikä EU yhtenäisenä.

”Suomi on nyt ensi kertaa sellaisessa rintamassa, jossa se yrittää muiden mukana pakottaa Venäjää. Muut ovat Nato-mita. Riskit ovat samat, mutta meillä ei ole samaa turvajärjestelmää”, Iloniemi totesi.

Ruokanen lisäsi Venäjän intresseissä olevan ennen muuta Barentsin alueen luonnonvarat sekä Itämeren kulkuyhteyden säilyttämisen, mikä on myös Suomelle elintärkeää, sillä kaupastamme kolme neljännestä seilaa Itämerellä.

Keskustelussa todettiin kuinka maailman muuttuminen pakottaa etsimään uutta ymmärrystä ja ajattelutapaa, jotta Suomen menestys voisi jatkua. Isot yritykset kyllä selviävät muutoksesta, mutta kansantalous ei voi laskea sen varaan. Toimialat eivät enää pysy siiloissaan, vähäväkinen pikkumaa on raaka-aineistaan rikas ja voi kehittää palvelutuotantoaan.

Nyt syntyy uusien yritysten ekosysteemi pienellä pääomalla – tarvitaan uusi työn ja pääoman liitto. Hyvänä esimerkkinä on Sveitsi, jossa tehdään esimerkiksi tekstiili- ja kenkäteollisuuden huipputuotteita, joitten luulisi olevan halpamaiden tuotteita. Samoin Saksa on kyennyt pitämään autoteollisuuden omassa maassaan. Jokainen ulkomainen investoija on tervetullut. Suomalainen omistajuus ja pääkonttorien säilyminen maassa ovat myös tärkeitä.