Uusimmat kommentit

Suomi on turvassa?

Turvallisuuspolitiikka on rakennettava puolustusyhteistyön, oman maanpuolusutuksen ja diplomatian varaan. Tarvitsemme myös pohjoisen radan useista eri syistä, joista yksi on turvallisuus. Turvallisuuspoliittinen seminaari Lasipalatsissa yhdessä Michael Mobergin (sd) ja Johanna Sumuvuoren (vihr) kanssa alkoi Charly Salonius-Pasternakin dramaattisella kysymyksellä: Onko Suomi turvassa? Oma vastaukseni lähti siitä, että emme enää ole yksinäinen, eristynyt syrjäkolkka – talvisodan traumasta ollaan matkalla pois. Suomella on kumppaneita EU:ssa ja Natossa, oma turvallisuutemme on osa laajaa, eurooppalaista turvarakennetta. Siihen liittyy suuressa kuviossa myös Nato ja Yhdysvallat.

Tulemme myös toimeen Venäjän kanssa, josta on 800-vuotinen vaihteleva kokemus, paljon myönteistä jos myös konflikteja. Vastaus on siis myönteinen: olemme turvassa. Kuitenkaan ei ole varaa minkäänlaiseen naiiviuteen, lapselliseen luuloon, ettei paha maailma meitä kosketa. Turvallisuustilanne on heikentynyt, mutta on pidettävä pää kylmänä. Ukrainan konflikti on ennen muuta Venäjän ja Ukrainan välinen sekä lisäksi Venäjä haluaa mitata itseään suhteessa Yhdysvaltoihin. Se kokee olevansa aliarvostettu ja pyrkii tasapainottamaan tilannetta tavalla, jota EU ja Yhdysvallat eivät voi hyväksyä – eikä Suomi, ja tämä on ilmaistu selkeästi. Meidän on seurattava tarkasti, millaiseksi Yhdysvaltain ja Venäjän suhde muotoutuu ja miten Krimin anastukseen suhtaudutaan. Voidaanko sen hinnalla palauttaa tasapaino?

Suuressa kuviossa Venäjälle on Ukrainan lisäksi kaksi muuta tärkeää asiaa: Barentsin öljyrikkaudet ja avoin reitti Itämerelle. Nämä ovat legitiimejä intressejä, jotka sen on varmistettava. Eivätkä ne ole Suomen etua vastaan vaan sen mukaisia. Suomenkin kannalta on elintärkeää että Itämeri säilyy rauhan merenä, jo kaupan takia, sillä yli kolme neljännestä ulkomaankaupastamme seilaa yli Itämeren. Haavoittuvuutemme on suuri ja tästä syystä tulisi suunnitella lähivuosikymmeninä rakennettavaksi pohjoinen rata, joka yhdistäisi Suomen Ruotsin kautta Narvikiin ja myös Kirkkoniemeen. Tätä tukisi myös Barentsin alueen öljyrikkauksien, pohjoisen mineraalivarojen ja kaivosten, Euroopan suurimpien metsävarojen sekä Lapin eksoottisen turismin hyödyntäminen. Pohjoinen rata olisi myös turvallisuustie.

Turvallisuuspolitiikassa Suomen on tiivistettävä yhteistyötä Ruotsin ja muiden pohjoismaiden kanssa, tutkittava myönteisesti EU-puolustuksen kehittämistä ja tehostettua Nato-kumppanuutta. Tavoitteena tulee olla tulevaisuuden puolustusyhteistyö tässä kuviossa. Mallit eivät ole valmiita ja siksi yksioikoinen keskustelu ei-Nato – kyllä-Nato on turhaa. Olennaista on poliittinen ratkaisu, jolla osoitetaan Suomen suunta: olemme yhdessä muiden kanssa. Kansanäänestykseen ryhtyminen Natosta tässä vaiheessa olisi turhan suuri riski, oltiinpa asiasta mitä mieltä tahansa. On kuitenkin varauduttava puolustusvoimissa entistä suurempiin turvallisuusuhkiin terästämällä puolustusvalmiutta, mutta ei sotkemalla aluepolitiikkaa tai hallinnon paisuttamista puolustuksen vahvistamiseen. Puolustusvoimat on myös hallintoa, jolla on tapana alasta riippumatta kasvaa tarpeettomasti.

Puolustusvalmiuden ja -yhteistyön rinnalla on pidettävä lujasti kiinni diplomatiasta, joka on tärkein keinomme pysyttäytyä sotilaallisten selkkausten ulkopuolella. On muistutettava Venäjälle, että sen edun mukaista on, jos naapurissa on vilkkaasti kauppaa käyviä EU-valtioita ja muita yhteistyökumppaneita. Kylmään sotaan verrattuna tilanne on totaalisesti toinen: Venäjä on osa maailmanlaaja kaupan ja talouden verkostoa eikä se voi menestyä eristäytymällä. Tämä on yksi tärkeimpiä myönteisiä voimia jännityksen lieventämiseksi. Ja siksi myös talouspakotteet ovat tärkeä keino ilmaista protesti kansainvälisten sopimusten rikkomista vastaan.

Suomi on turvassa. On myös pidettävä huolta siitä, etteivät ISIS-terroristeiksi hairahtuneet nuoret aloita Suomessa vihakampanjaa ja iskuja. Tässä suhteessa olisi viranomaisten poimittava kaikki tiedossa olevat seikkailijat ja käytävä vakava keskustelu heidän tilanteestaan. Sekin pitäisi tehdä mielummin psykiatrin takissa kuin poliisin univormussa.

Vastaa