Toinen Afganistan

Kirjat: Qais Akbar Omar: Yhdeksän tornin linnake – Afgaanipojan tarina, 415 s., Otava, Keuruu 2013 Haluatteko matkustaa päivittäisten uutisten taakse todelliseen maailmaan? Tässä on kirja, joka vie sinne, Afganistaniin. Omiin elämänkokemuksiin perustuva teos on koskettava ja jännittävä kuin dekkari, samalla kaunis tarina rakkaudesta omaan kulttuuriin, yhteisöön ja ihmisiin siellä. Kaikki nivoutuu kansainvälisistä uutisista tuttuihin tapahtumiin Neuvostoliiton miehityksestä, talebanien hyökkäyksistä, vallan vaihtumisista Kabulissa, sisällissodasta ja väkivallasta. Pienen pojan kasvutarina kietoutuu viime vuosikymmenien kammottavaan historiaan, säälimättömiin tapahtumiin. Pohjasävelenä on ihmisen taistelu omin voimin, mutta myös yhteisönsä tuella voittoon todellisuuden musertavien rajoitusten yli. Tarina on nuoren pojan ja miehen, yhden perheen ja suvun historiaa, mutta samalla kokonaisen kansakunnan tragedia, josta on vain jatkettava eteenpäin. Elämä ei anna vaihtoehtoja. Eurooppalaiselle lukijalle tämä viihdyttävä kirja avaa todellisuuden, jota ei näe televisiosta eikä lue lehtien sivulta. Idässä asiat tapahtuvat omassa tahdissaan, hitaasti, ikiaikaisia lakeja seuraten. Yksilöt eivät kuitenkaan olekaan niin kovin erilaisia meihin verrattuna. Jään kysymään, olisiko meissä suomalaisissa samanlaisia piileviä voimavaroja, jos joutuisimme todella kovaan paikkaan? Kulttuureja voi verrata ja vastata: kyllä olisi. Kuulumme samaan ihmiskunnan...

Vaihtoehto-Suomi

Arto 
Luukkanen: Suojelusenkeli, 
306 s. 
Paasilinna 2014. Suojelusenkeliä voi lukea dekkarina 
tai suomettuneisuuden ajan satiirina. Dosentti Arto Luukkasen maailmankuva on raadollinen, kuten myös hänen dekkarinsa. Esikoisromaanin päähenkilö Viktor Vladimirov muistuttaa samannimistä diplomaattia Helsingissä Neuvostoliiton aikoina. Henkilögalleriassa vilisee muitakin tuttuja suuren naapurin sisäpiiristä, Euroopasta ja Suomesta, osa salanimillä, mutta tunnistettavasti. Kirjoittajalla on hyvät tiedot, vilkas mielikuvitus ja terävä järjenjuoksu. Yhdistelmä tuottaa lukijalle herkkuja – ehkä vähän liikaakin. Jännitysromaaninkin valtti on siinä, että lukija voi kuvitella uskovansa tällaisenkin mahdollisuuden. Luukkasen kontrafaktuaa­lisessa ”entä jos” -maailmassa Saksa on sodan voittajia ja tekee yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa. Ilman tätäkin kirjassa olisi riittänyt vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kirjoittaja ei ole luottanut riittävästi kirjailijan kykyihinsä, jotka olisivat kyllä riittäneet ilman Suur-Saksaakin. Herkullisimmillaan Luukkanen on kuvatessaan Tehtaankadun lähetystön mielistelijöitä ja suomalaisen politiikan pelureita: hän ei peittele inhoaan. Kritiikk­i on älykästä ja osuvaa. T­ekopyhyys saa kyytiä.Oppineen itäspesialistin irtiotto uuteen tyylilajiin onnistuu. Erilaisia ymmärryksen tasoja on tarjolla lukijan mukaan. Jollekin tämä on dekkari, toiselle pirullinen kuvaus suomettuneisuuden ajasta ja kolmannelle avaus ihmisen pohjattomuuteen ja arvaamattomuuteen. Pimeäl­lä puolellakin on toivon...