Raha pehmittää ihmisluonnon

TEATTERI Ovista ja ikkunoista Kansallis­teatterin pienellä näyttämöllä (Läntinen teatterikuja 1, Helsinki). Kaikki alkaa aivan pienestä: Brunon ja Laurencen rauhallista elämää järkyttää sadan euron seteli, joka ilmestyy yllättäen ja pyytämättä olohuoneen pöydälle. Huone on kuin mistä tahansa keskiluokan kodista, siisti, moderni, kaikki paikallaan. Vasemmistolaishenkinen ja idealistinen lääkäri-rehtori-pariskunta pohtii hetken, miten tähän pitäisi suhtautua, mutta päättää nopeasti, että ainoa oikea suhtautumistapa on hävittää seteli. Maukas kynttiläillallinen kahden kesken ravintolassa on jotain, jonka ihminen tuntee aina ansainneensa. Mutta entäpä, kun rahaa alkaa tulla lisää eikä minään lottovoittona, vaan yksinkertaisesti tulvimalla tuntemattomasta lähteestä kodin joka puolelle. Sébastien Thiéryn tarina on hulvaton, mieletön ja mahdottoman hauska, mutta samalla shokeeraava matka ihmismielen syövereihin. Kuinka raha voikin järkyttää hyvän ja itseään kunnon ihmisinä pitävän pariskunnan noin perusteellisesti. Elämän arkinen, turvallinen järjestys murtuu. Raha käynnistää yhä paisuvan mielettömyyden, itsepetoksen, valheiden ja peittelyn ketjun. Lopulta se saavuttaa äärimmäisyyden tulviessaan kaikkialta: on pakko tappaa sen haltuun ottamiseksi ja jälkien peittelemiseksi. Pahaa omaatuntoa edustaa siivooja Teresa, jota aluksi epäillään rahan tuomisesta ja tämä vakuuttaa, ettei ole varas, vaikka häntä ei siitä syytetäkään. Nurin käännetty syyttelyn ja syyttömyyden pohdiskelu paljastaa ihmisen ennakkoluuloista paljon. Yläkerran naapuri Traque on kadottanut jotain, mitä, sitä ei koskaan kerrota. Jää epäilys, että nuo rahat voisivat olla sieltä peräisin, jotenkin. Hän on väkivaltainen ja pelottava, herättää kaikki syyllisyydentunteet Brunossa ja Laurencessa, jotka eivät kykene toimimaan mitenkään järkevällä tavalla rahan järkyttäminä. Tarina kehittyy vähitellen kohti äärimmäisyyksiä, ihmiset muuttuvat hulluiksi, kun rahaa vain tulee ilman syytä kirjaimellisesti ovista ja ikkunoista. Onkohan äkkirikastuminen oikeasti tuommoista syyllisyydentuntojen heräämistä? Joka tapauksessa entinen elämä on mennyttä, on tultu olemassaolon äärirajoille. Neljä näyttelijää luo illuusion, joka kouraisee moraalisesti ja naurattaa vietävästi. Bruno (Kristo Salminen)...